Sohvan pohjalta, pyykkitelineen varjosta voi kurkistaa kohti valoa. Lohduttaudun monesti pyykkien levätessä telineellä rutikuivina, että taas siellä leikitään majaleikkiä. "Äiti, mä tykkään näiden lakanoiden tuoksusta."
Kaikki viltitkin oli siirretty majaan ja kori oli tyhjä.
Pian leikki oli jätettävä kesken ja alettava pukea harrastusreissua varten. Tanssitunnille lähtöä valmistellessaan päätön äiti sulki kodin ovia ja rajoitti koirakansalaisen asuinalaa seuraavan yön nukkumismukavuuteen panostaen. On mukavampaa nukkua hiekattomassa sängyssä.
"Mennään, mennään, reippaasti!" Hyvä alku lähdölle, kun ovi on auki rappukäytävään asti.
Tanssikoululta palattaessa löytyi ruosteinen portti, joka oli kiinnostava. "Miksi se on lukossa?"
Kysymysten sisällöt vaihtelivat, mutta niitä yhdisti se, että aikuisen oli vaikea vastata joihinkin esitettyihin kysymyksiin. Monesti täytyi myöntää, ettei tiedä.
-Miksi taivas on niin korkealla?
-Voi, sun täytyy kysyä isältä.
-Eksä tiedä?
-Isä tietää ihan varmasti paremmin.
-Ai miks?
-Isä ymmärtää fysiikkaa ja muitakin luonnontieteitä.
-Mitä se on, se vysiikka?
"Oonpas mä pitkä!" Ja äiti taluttaa kaksinkerroin taittuneena fillaria.
Illalla uni tuli Mirkun ja viiden muun unikaverin viereen olohuoneen patjalle. Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa.
Kivaa perjantaita!
E
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti