tiistai 10. syyskuuta 2013

Pissapurkki

Kävin eilen kyselemässä pissapurkkia kotimme viereisestä sairaalasta. Vaikka kodissamme on vessa, täytyy erään meistä liriä välillä purkkiin, jotta laboratoriossa voidaan varmistaa, että pissa on sellaista kuin pissan kuuluukin.

Purkin saaminen oli yllättävän vaikeaa. Kipitin tien yli ja suuntasin yksikköön, josta minun oli käsketty purkki hakea. Lähete tutkimuksiin tuli TYKS:sta, mutta heiltä emme voi purkkia saada, koska emme ole Varsinais-Suomesta. No, Satakunnassa oltiin samaa mieltä. Vaikka olemme satakuntalaisia, emme ole oikeutettuja saamaan pissapurkkia, koska tutkimukset on määrätty TYKS:ssa. En ole luonteeltani kaikkein tasaisin ja niinpä minua alkoi ärsyttää. Ajattelin mielessäni, että jollain jommassakummassa lasaretissa oli noussut liri otsaontelon taakse.

Kysyin kuitenkin purkkia asiallisesti. Toimistotäti ei osannut sanoa asiaan muuta kuin että hänen on kysyttävä sairaanhoitajilta. Paikalle nilkutti yksi hoitaja. Hän kertoi minulle, ettei hän voi antaa purkkia, kun tutkimuksista ei löydy lähetettä heidän järjestelmästään. Eikä sitä löytynyt, vaikka toimistotäti hakkasi henkilötunnusta koneeseen.

Minulla oli lähete kädessäni. Käsi ei tässä tilanteessa muuttanut mitään, vaan se, että lappu oli toisen sairaanhoitajan tulostama. Tulostaminen oli tapahtunut aivan väärässä paikassa samoin kuin tutkimusten määrääminen.
-Ei, en voi antaa purkkia sinulle.
-Aha, mihin astiaan me se pissa sitten pissataan?
- No vaikka Minigrip-pussiiin.
-Aha. Ja se pussiko sitten lähetetään Porista Turkuun?
-Ai, se pitää lähettää.
- Niin, se on lähetettävä, kun täällä ei tietojeni mukaan tutkita näytteitä, jotka TYKS haluaa.
-Aa, voi olla niin.
-Enkö voisi saada sitä purkkia?
-Mun täytyy soittaa henkilölle, joka näistä päättää.

[tuut-tuut-tuut]

-Valitettavasti tää ihminen on just syömässä, eikä hänellä ole puhelinta mukana.

Tässä vaiheessa minusta alkoi tuntua hieman epätoivoiselta. Niinpä aloin tilittää. Kun tää näyte on lapsen näyte ja kun hän on sairas ja kun häneltä täytyy saada näytteet otettua niin, että tulokset tulevat torstaiksi jajajaja..... Onneksi olin pukeutunut verkkahousuihin ja huppariin. Ilman kyseistä kostyymia olisin leimautunut Leenaksi, siksi leopardipöksyiseksi jaajattelijaksi, joka kekkaloi televisiossa joku vuosi sitten.

Viimein sairaanhoitaja heltyi ja antoi minulle purkin. -Yritä ensi kerralla saada nämä jostain muualta. Sanoin kiitos ja korostin, kuinka tärkeä juttu yksi muovinen pissapurkki ja kolme putkiloa meille olivat.

Jos tämä olisi ollut ainoa juttu, minua ehkä naurattaisi. Mutta kun kaikesta pitää kiistellä ja kaikkea vaatia. Niin kuin esimerkiksi kumihanskoja ja hengityssuojaimia. -Näistä päättää meidän ylilääkäri, sanoi täti, kun omasta kotikunnastamme näitä kysyimme. Kyseiset tarvekalut jäivät saamatta Turusta, kun emme ole varsinaissuomalaisia ja vaikka olemme satakuntalaisia, emme olisi kumihanskoihin oikeutettuja, kun lääkityksen on määrännyt joku lääkäri Turusta. Se joku lääkäri sattuu olemaan meidän onnemme ja helpotuksemme, vaikka onkin Turusta. Saimme kinuamisen jälkeen neulasäilön, kahdeksat kumihanskat ja kymmenen hengityssuojainta. -Me tarvitsisimme näitä kyllä enemmän. - No, sitten niitä täytyy anoa lisää uudella lähetteellä. Ja olkaa tyytyväisiä, että saitte neulasäilön, vaikkei potilaalla ole diabetestä.

Minulla vielä jalka nousee, pää toimii ja suusta tursuaa sanoja. Miten kaiken maailman vaatimisista ja tavaroiden keruusta Kelan papereista puhumattamakaan selviävät ne, jotka eivät oikeasti jaksa ja joilla itsellään tai perheenjäsenellään on todella vakava sairaus?

Iloista alkanutta syyskuuta toivottaen,

E

ps. Kaikki on hyvin, vaikka blogissa on ollut hiljaista. Arki vain on imaissut meidät mukaansa, eikä sen otteesta ole helppoa irrottautua.