24 kiloa onnea

Tutkimusten mukaan liikunta lisää ihmisten tyytyväisyyttä elämään. Yhdyn tutkijan mielipiteeseen ja laajennan näkökulmaa todeten, että minun liikkumiseni lisää myös lähipiirini tyytyväisyyttä elämään. Liikkuneena olen kivempaa seuraa kuin liikkumattomana. Hymyilen enemmän ja murisen vähemmän.

Paljasjalkakenkä.

Liikunnasta huolimatta minulla ei eilen ollut siivousintoa. Niinpä pesin vessan olosuhteiden pakottamana. En ole ikinä halunnut asioida junan vessassa ja siksi pitkät junamatkat ovat minulle hankalia. En myöskään halua, että kotivessassani voin silmät sulkemalla aistia yhden junan vessaan oleellisesti liittyvän asian, urean hajun. Pienen ihmisen omatoiminen vessakäyttäytyminen on välillä sellaista, että vessaa on puunattava päivittäin. Pissaaminen toimii näet toisinaan niin, että kun pieni ihminen katsoo vasemmalle, pissaa hän vasemmalle ja toisinpäin. Siksi eilenkin avasin siivouskomeron oven ja ryhdyin työpäivän jälkeen toimiin.

Vierailin eilen työni puolesta eräässä oppilaitoksessa, jossa oli tämä  "siivous komero". Minulla ei sellaista ole, enkä tahtoisikaan, sillä onhan siivouskomero ihan eri asia.

Eilen hoidin myös kotini viherkasveja. Oli pakko, sillä muutamat niistä roskaavat niin paljon, että joudun hurruttamaan imurilla niiden lähiympäristöä taajaan. Biojäteastia kutsui yhtä lankaköynnöstä, joka ei pitänyt vedettömyydestä. Roskakaapin kolistelun ja kauppareissun jälkeen meillä alkoi taas vihertää. Totuus on, että minulla on kivoja kukkasia vain toisinaan ja vain siksi, että ostan uusia, kun edelliset alkavat näyttää rämähtäneiltä. Tänään hommasin kupsahtaneen lankaköynnöksen tilalle kodinonnen. Aika näyttää, kuinka minun ja onnin elo sujuu ja onko minun etsittävä uutta onnea jo kesän aikana.

Päivän vilpittömästi yllättävin juttu sattui samaisella kukanostoreissulla. Tarvitsimme mutterin, pienen metallisen pyörylän, jonka katoaminen oli saanut pienen ihmisen polkupyörän etummaisen lokasuojan pitämään ritinää. Etsin paikallisesta Prismasta uutta. Palvelu oli erinomaista ja sopiva mutteri löytyi. 

"Otatko muuta?"

"Kiitos ei!"

"Vie se mutteri mukanasi. Ei yksittäisille ole hintaa, joten ei siitä rahasteta."

"Aha, ai jaa, no kiitos tosi kovasti sitten."

"Eipä kestä!"

 Melko yllättävää!  Pieni ihminen tosin kysyi, että "saadaanko me oikeasti sen miehen luvalla ottaa mutteri, vai onko se varastamista?".

Kun tulimme kotiin, löysimme ammatin valitsemiseen liittyvän kortin, joka tuli pienelle ihmiselle Åbosta. Palomiesoppiin på svenska! Vain Ruotsissa haetaan potentiaalisia palomieskoulutukseen näin sydämellisesti!

Alkuillasta piipahdin kirpputorilla etsimässä aarteita, kuten pieni ihminen kirpputorien tonkimista kutsuu. Riihimäen lasin purkit huutelivat minua luokseen ja varmistavat mukaan pääsynsä vilauttamalla hyvin edullisia hintojaan. Joku ei ollut tainnut hoksata, että näistä purkeista voisi pyytää vähän enemmänkin rahaa kuin alle kolme euroa purkilta.

Kirpputorilla haahuilemisen jälkeen osallistuin eläimellisiin leikkeihin. "Tää panda olis hyvis...", kuului leikin aloitus.

Iltasella saimme iltapalaseuraa minulle ja pienelle ihmiselle tärkeästä ihmisestä. Joimme teetä ja meillä oli tosi mukavaa. Onnea on ystävyys. Ja Kiinasta tuotu tee.

Eilisenkin päivän paras hetki, joka onneksi toistuu niin monesti, näytti tältä.

Mukavaa lauantaita toivottaen,

E