Vietin siivouspäivää, oikeastaan kahta. Tuuletin ja tamppasin, imuroin ja luuttusin. Kun vihdoin oli aika kantaa tomutetut tekstiilit takaisin sisälle, kurvasi pihaan imurikauppias. Päästettiin sisään, ja niin siivousteema sai tunnin lisäaikaa. Olin jo melko valmis suihkuun ja sohvalle, pöly kutitti silmiä ja tamppaus tuntui käsivarsissa. Kuunneltiin nyt kumminkin.
Mokoma imuri kiskoi matoista käsittämättömän määrän pölyä. Alkoi hiukan tympiä kahden päivän rupeaman onnistumisprosentti. Tilanne päättyi kuitenkin onnellisesti: koeimuroinnin tuloksena meillä on nyt oikeasti puhdas matto ja petauspatja. Lisäksi olo on kovin vauras! Kieltäytymällä kohteliaasti kaupoista säästimme niin suuren summan rahaa, että aloimme välittömästi suunnitella uuden, j ä r k e v ä n hintaisen imurin hankintaa. Olkoon se syntymäpäivälahja minulle, mikäli suunnitelmat karvaisesta perheenjäsenestä toteutuvat!
Sittemmin vietin kahta työmatkapyöräilypäivää. Aamupakkaset saivat pukeutumaan asiaankuuluvalla tavalla, mutta samalla hiukan hooposti. Oli pipoa ja pyöräilykypärää, puntit sukanvarsissa ja kauluri kasvojen suojana. Kivaa hommaahan tuo mankelointi on, kunhan ei kiireessä tarvitse sutia harjua ylös. Matkalla kohtasin lumihiutaleita ja katupölyä, pyöräkaistalla koikkelehtivia ihmisiä ja ystävällisiä autoilijoita. Toisena päivänä otin kotiavaimetkin mukaan, niin ei tarvinnut hikisenä etsiä pihalta aurinkoisinta länttiä lämmitelläkseen.
Seuraavaksi ajattelin viettää lepopäiviä, vaikka tässä porukassa touhua riittää ihan ilman suunniteltuja urheilutuokioitakin. Enkä minä oikeasti paikallani kauaa pysykään. Een kanssa ollaan tässä(kin) samaa sorttia.
J
