keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Ensiavun yöpäivystys säilytettävä!

Murumiekkonen jaksoi telmiä aamupäivän uimahallissa, mutta illansuussa elokuvateatterissa olo tukaloitui, ja paukkumaissitötterön jälkeen poika oli jo kuumeinen. Loppuloma sujuu siis lepäillen, mikä kuulostaa sangen mukavalta kaiken (joskin mukavan) tohinan jälkeen.
Iskä kantoi viimein papan sohvalle uuvahtaneen miekkosen autoon ja omaan kotiin unille. Koti-ilta aikuisten kesken väsähti puolestaan avokadon tienoolla. Olin valmistamassa iltapalaa, kun mokoma avokadon kivi pyristeli liiaksi vastaan. Veitsi lipsahti hedelmän läpi sivaltaen mennessään sormeen mojovan haavan. Viittausasennossa tilanneraportti sohvalle. Iltakymmeneltä sitä kaipaa toisenkin mielipiteen ennen kuin säntää terveyskeskukseen. Kyllä se siitä - ei se siitä. Ota taksi, ei kuumeista poikaa herätetä ensiavun odotusaulaan.
Taksin virkaa toimitti ihana ystävä naapurista. Ehdittiinpä päivittää kuulumiset samalla, kun odotettiin, puhdistettiin, tikattiin, rokotettiin ja odotettiin mahdollisia rokotusreaktioita. Nyt on kaikki hyvin: sormi paketissa ilman jännevaurioita ja höpötysvajettakin korjattu tehokkaalla tunteroisella.
Mies meni kuumepotilaan viekkoon keräämään voimia huomiseen hoitsuna hääräämiseen. Itse järsin avokadosta sen puolen, josta veitsi ei sojota läpi. Sen saa joku kaksikätinen huomenissa irrottaa.

J

tiistai 25. helmikuuta 2014

Kyökkihelvetti

Lapsemme täytti helmikuun alussa kuusi. Juhlia ehdimme vasta kolme viikkoa varsinaisen päivän jälkeen johtuen yhdestä vesopäivästä ja Pitkän kahdesta työviikonlopusta. Niinpä juhlimme hiihtolomalla.

Leivoin kaksi kokonaista päivää, ensin kaverisynttäreille, jossa lasten suosikkeja olivat popcornit ja sitten ystävä- ja sukulaissynttäreille. Leipomukset onnistuivat erinomaisesti siihen asti, kunnes aloin väsätä täytekakkuja. Jouduin helvetillisiin ongelmiin. Lukekaa ja välttäkää samat virheet.

1. Älä vatkaa kymmentä munaa ja tonkallista sokeria liian pienessä astiassa. Aluksi kaikki voi vaikuttaa hyvältä, mutta kun munat ja sokeri löytävät toisensa ja vaahtoutuvat, alkaa tilanpuute uhata kulhoa kuin perhettä, johon putkahtaa kolmessa vuodessa kolme lasta. On mahdollista, että vaahtoa valuu jopa kerjäävän koiran niskaan, jos siis omistat koiran, joka kerjää.

2. Älä paista kahta kakkupohjaa samaan aikaan uunissa, vaikka uunisi olisi kiertoilmauuni. Toinen kakkupohja saattaa jäädä keskeltä mössöksi.

3. Älä kaiva keskeltä mössöksi jäänyttä kakkupohjaa tyhjäksi ja paikkaa monttua muruilla, joita vuuan reunoihin jäi, vaikka voitelit ja korppujauhotit vuuan.

4. Älä jätä täyttämääsi kakkua pöydälle ja käänny selin, jos omistat ahneen koiran, jolla on sokerikakkutaikinaa niskakarvoissaan.

5. Älä luule, että voit korjata kakkukatastrofisi kuorruttamalla kakun ihanalla suklaasulalla. Suklaa maistuu taivaalliselta, mutta saa kakun näyttämään lehmän lantakokkareelta, kun kuorrutettava kakku on epämuodostunut ja murusista rakennettu.

6. Älä epäröi heittää kakkuja roskiin ja tehdä uusia kaupasta seuraavana aamuna ostamiisi valmiisiin kakkupohjiin.


Päivitystahtiin kiristystä luvaten,

Ee

lauantai 22. helmikuuta 2014

Tuoliton tammikuu

Vietin tammikuun tuolitta. Kyseessä on Prisma Studion projekti, johon lähdin suin päin mukaan. Aina piristää ajatella toisin jotkin arjen toiminnot. Hiukan täytyi antaa periksi ja istua, ainakin henkilöautossa ja lentokoneessa, mutta muuten olin sinnikäs. Pienikin myönnytys vesittää helposti tällaiset hankkeet.

Joulukuun puolella odotin tuolittomalta tammikuulta iltojen monipuolistumista: josko seisaallaan tulisi hoitaneeksi juoksevia asiota ympäri huushollia. Luettuani pystyasennosta innostuin myös sen positiivisesta vaikutuksesta ryhtiin ja virkeystilaan. Huomaan sohvailevani nykyään enemmän kuin aiemmin. Syksy rauhoitettiin eskarilaisen uuden arjen vuoksi, sitten jalkojen vaivakierre pakotti lepäämään. Ensin se masensi, sitten siihen tottui, ja nyt pidemmän päälle se on alkanut ahdistaa uudestaan.

Ensimmäisen päivän käännyttyä iltaan huomasin, että makuulla voi roikkua netissä ihan yhtä paljon kuin istuen. Tajusin myös, että istuminen ei ole harkittua kuten vaikkapa lenkille lähtö. Löysinkin itseni istumasta kolme kertaa. Ruokailu seisten ei tuonut toivottua rauhaa lapsiperheen ateriointiin, mutta jatkoin silti.

Kuukausi meni lopulta nopeasti, vaikka ensimmäiset viikot tuntuivat takkuisilta.
Hankalinta tuolittomuudessa oli juuri ruokailutilanteisiin rauhoittuminen. Polvillaan olo ja asennon alituinen vaihtuminen siirsi levottomuuden syömäseuraankin. Kyse oli kuitenkin vain kuukauden jaksosta, jonka sieti vain tietämällä sen loppuvan joskus.
Välttelin myös lattialla istumista, eikä se ollutkaan ihan helppoa pienen lapsen äidille ja vielä pienempien tädille. Konttasin ja kyhäsin tyynyistä itselleni makoilupaikkoja. Tämä ei tuntunut järin tarkoituksenmukaiselta, ja jatkossa aion rakentaa Legoista ja pukea taaperoita istuen. Lasten kanssa missään asennossa ei ehdi olla liian pitkään!
Matkustus oli käytännössä ainoa sallittu syy istua ravintolaruokailujen lisäksi. Ennen tammikuuta luulin seisovani bussimatkat ja istuvani ainoastaan henkilöautossa, mutta bussissa istumisesta tuli alusta alkaen olennainen lepohetki pystyssä vietettyyn päivään. Turvallisuusnäkökulma antoi lisäsyyn istumiselle: turvavyössä istuminen oli järkevin asento.
Puolikas viikko kului tuolillisena; työmatka vaati lentokoneessa istumista ja ravintolassa syömistä. En osannut nauttia noin paljosta istumisesta, mikä vahvisti tämän hankkeen mielekkyyttä.

Kuukausi ilman tuolia vaikutti mm. seuraavilla tavoilla:

Elimistö tottui pystyasentoon alun jatkuvan nälän, janon ja silmittömän väsymyksen jälkeen. Ei ole enää minkäänlaista ongelmaa jaksaa jaloillaan tuntitolkulla, ja makuulle kaipaa vasta illalla. Ensin tehokkuus töitä tehdessä parani, mutta loppukuusta saattoi hyvinkin harhailla netissä vanhaan malliin. Työpaikan huoltojoukoillekaan ei riittänyt hommia, kun seisominen tuntui pian täysin luonnolliselta.

Unenlaatu parani kummasti, eikä seisominen rasittanut mitään yksittäistä osaa kehosta. Jalkojen liika rasittuminen oli peikkolistalla kärjessä - onneksi tämä pelko osoittautui turhaksi! Jumppasin päivittäin jalkateriä fysioterapeutin ohjeiden mukaisesti, ja haaste on saattanut jopa olla eduksi kantakalvojen toipumisessa. On tullut keskityttyä jalkojen asentoon.

Töissä muutama muukin innostui asiasta (useimmat ainoastaan säälivät tai kummastelivat), ja jokunen opiskelijakin seisoi kemian tunneilla varmaan vaan myötätunnosta. Ottipa joku onkeensakin, kun ehdotin läksyjen tekoa vaihteeksi seisten. Ja kun yksi seisoo kahvitauolla, siihen saattaa hyvällä tuurilla saada vahingossa seuraa, ja yhtäkkiä istumiseen käytetyt minuutit vähenevät muiltakin.

Huomasin, kuinka hirveän paljon ihminen istuu. Kyllä siitä siivun voi ihan pysyvästi höylätä! Kunhan työpisteen ergonomia on kunnossa, ei koneella notkuminen ole enää suoranaisesti pois muusta toiminnasta. Hommasin kotiin läppäritelineen, joka hilaa koneen pystyssä pönöttävän ulottuville. Tulevaisuudessa aion viettää työpäivät seisten ruoka- ja kahvitaukoja lukuunottamatta. Mitäköhän seuraavaksi keksisi?

J

Pipa päässä

Näytät ihan unimussukalta", sanoi poika, kun eilen kömmin sohvalta auttamaan omatoimista ulkoilijaa kintaiden kanssa. Päiväunieni aikana rikottiin jäätä rautakangella ja sulatettiin lunta vessasta haetun veden avulla. Talvilomalainen taitaa jo odottaa kesää.

Illaksi heräsin yhdistetyille kippo- ja vaatekutsuille, joilla sai vaihtaa kaapissa lojuvat kuteensa toisten tamineisiin ikäänkuin kompensoidakseen kippotilauksia. Kiva loma aluillaan!

Aiemmin tällä viikolla kävin kampaajalla. Oma kampaaja oli pahasti varattuna, joten varasin ajan työkaverin suosittelemasta liikkeestä. Kärvistelin aamupäivän töissä pesemättömällä kuontalolla siinä toivossa, että hyppytunnin aikana saan puhtaan tukan ja vaihdan kuivat latvat otsatukkaan. Ajauduin kuitenkin jollekin liukuhihnalle: toimitus kesti vartin, sain otsatukan ilman pesua saati viimeistelyä, mutta köyhdyin vain euron per minuutti. Olisi ilmeisesti pitänyt osata tilata nuo muut vaiheet erikseen. Paikassa on ideaa, vaikka vedinkin pipon päähäni heti kampaamon ulkopuolella ja tuunasin pöhöttyneen otsiksen pinneillä lopputyöpäiväksi. Moni herra siisti oman päänsä pikapikaa viitosella, eikä latvojen tasoittamisesta yleisesti ole mukavaa maksaa kymmeniä euroja.

Tänään(kin) juhlittiin Pätkän syntymäpäiviä. Pätkä on nykyään vähemmän pätkä kuin kuusi vuotta sitten. Kiitos kakusta ja hauskoista kemuista! Ja pahoittelut mahdollisesta headspin-kaljusta! Onnea on ystävykset, jotka pääsevät yhteiselle aaltopituudelle suoraan tuulikaapissa, vaikka edellisestä tapaamisesta olisikin aikaa. Niitä ystävyksiä on nyt kahdessa polvessa, ja kohta nähdään enemmän arjenkin käänteissä.

Ps. Lukijamme M: nestekaasupullon huurtuminen johtuu juuri nesteen muuttumisesta pullon sisällä kaasuksi, mikä endotermisena reaktiona sitoo lämpöä ympäristöstä ja saa pullon kyljen jäähtymään. Huurretta muodostuu sitä enemmän, mitä enemmän kaasua pääsee kerralla pullosta ulos. Päinvastainen ilmiö olisi vaikkapa itse nestekaasun palaminen, joka vapauttaa lämpöä ympäristöön kuumentaen esim. grillimakkaran.

Pps. Muut lukijamme: edellinen ilmiö liittyy aiemmin päivällä käymäämme luonnontieteelliseen keskusteluun. Pirteät munat goes science.

J