Viikko alkoi puhelimeni iskeytyessä kylpyhuoneen lattialaattaan kosketusnäyttö edellä. Työpäivä sujui samassa hengessä: myöhästelin ja paikalle saavuttuani kävin nojailemassa väsymystäni varaston puolella. Kotona kuumemittari näytti jo 38,5 °C ja viiden päivän sohvakooma käynnistyi.
Varapuhelimen herätystoiminto täyttyi pitkin päiviä ajoista 15:20 (hae lapsi hoidosta), 17:00 (vie lapsi harrastamaan) 18:00 (hae lapsi harrastuksesta). Unta riitti siis joka kyljenkäänteessä. Sohvalla perunointi sai aikaan myös sen, että tulin katsoneeksi hieman jääkiekkoa ilman miestä. Kuumeen piikkiin menköön tämä.
Torstaina oma takki oli jo niin tyhjä ja toisaalta lapsi niin einestä ja televisiota täynnä, että oli pelattava mummu-kortti. Aamupäivällä pakkasin meidät ja lapsen polkupyörän autoon ja siirsin itseni mummolan viltin alle. Pikkuihminen pääsi vaarin seurassa lätäköihin. Ruoassakin oli takuulla vähemmän e-koodeja. Iltapäivällä siirryimme toiseen osoitteeseen, jossa oli jälleen tarjolla isovanhemman sohva sekä virikettä toiselle meistä. Illemmalla saatiin jo mies vahvuuteen. Tänään on jo parempi päivä, vaikka pystyasento vieroksuttaa edelleen.
Lasta harrastukseen kärrätessäni kuulin erään äidin siirtyneen siitepölyallergiassa hoitomuotoon punaviiniglögi. Koin suurta myötätuntoa, olinhan itse huonovointisuudesta harmaa ja valmis tekemään mitä tahansa päästäkseni makuuasentoon - jopa antamaan lapsen kulkea ilmaiseksi Afrikan tähden merimatkoja (ei matolla röhnöttävä äiti jaksa periä puntia joka kerta). Tsemppiä meille!
Risteilyltä palattuaan mies ilmoitti, että sänky on vihdoin vaihdettava. Sänkymme kunnosta kertoo ehkä jotain se, että laivan sänky vaahtopatjoineen oli kuulemma selvästi parempi. Olemme jo tukeneet vanhaa kunnon petiä retkipatjoilla ja poistaneet päällimmäisen, losahtaneen runkopatjan sillä seurauksella, että alemmat runkopatjat irtoavat silloin tällöin toisistaan ja keskellä nukkuva valuu petauspatjan mukana sänkyjen väliin muodostuneeseen rakoon. Perustelut hankinnalle siis löytyvät, enää puuttuvat roposet. Toisaalta sohvaperuna kuluttaa vähemmän kuin aktiivisempi äiti, joten ehkä tämä tauti on auttanut säästöprojektissa!
J
Voi ei - pikaista paranemista! L
VastaaPoistaHei muuten, mua kiinnostaisi kovasti kuulla arvon blogistien mielipide vauva-, lapsi- ja perhelehdistä kuten Vauva, Kaksplus, Meidän perhe jne. Mulle tulee niitä luettavaksi jatkuvasti kun lehdet kiertää ringissä. En saa kiinni siitä mikä noissa lehdissä niin ottaa päähän. Mutta usein joku ottaa. Olisi kiva kuulla mitä mieltä te olette!
VastaaPoistaTerveempää viikkoa kaikille!
Kiitos toipumistoivotuksista, taas jaksetaan!
VastaaPoistaMielipiteeni noista lehdistä ei liene kovin tukeva, sillä luen vain Meidän perhettä säännöllisesti. Kaksplus ärsyttää siksi, että yllättävän suuri osa sen jutuista perustuu nettikirjoitteluun. Itse luen mieluummin työstetympiä tekstejä ja asiantuntijoiden kommentteja kuin kieli poskella nettiin hakattuja. Blogeille ja keskustelupalstoille on jo oma fooruminsa (ja jos jopa minä kirjoitan blogia, lähdekritiikille on syytä tehdä sijaa). Meidän perheessä on useammin hyvin kirjoitettuja ja kenties syvällisempiä juttuja, sanoisin.
Ymmärrän kyllä, että kaikissa näissä lehdissä ärsyttää jokin. Ehkä se on tämä lapsiperhe-elämän kiillottaminen somistetut kodit ja perheet. Ehkä se on ajatus siitä, että lapsiperheaika yhdistää: kurahousut keittiössä ehkä herättävät myötätuntoa samassa tilanteessa olevilta, mutta muuten ajatustenvaihto varsin todennäköisesti ontuu. Arkea ei ole helppo siirtää paperille ja kuviin, aina painottuu jokin puoli elämästä ja joku sekaisin kodin nurkka rajataan kuvien ulkopuolelle. Olisiko kyseessä yritys tsempata meitä kaikkia? Siinä vaan on se vaara, että ruokitaan oman elämän vertaamista muiden menoon.
Pää kylmänä vaan ja rinta rottingilla eteenpäin!