Tsirp, tsirp! Tipusenne ovat jälleen täällä.

Monta munaa on putkahtanut kanalan pahnoille sitten viime päivityksen. Vaikka arki on ollut paikoin kuin kolmen minuutin munan viipaloiminen aamiaisleivälle, on kaikki hyvin. Sadanyhdeksän kilometrin työmatka on vaihtunut lyhyempään ja työyhteisö toiseen. Näin jälkikäteen voin kertoa, että ihmiselle tekee hyvää nähdä muutakin kuin 11-tie ja Pori.

Viime päivät mieleni on askarrellut erään visaisen ongelman parissa. En nimittäin ymmärrä, millaisin kutsuhuudoin minun pitäisi pikkulintuja kutsua, että he suvaitsisivat saapua lintulaudalle, jonka viritin koivusta töröttävään oksaan. Valitsin lintulaudan paikan täysin itsekkäin perustein. Haluan istua lauantaisin ja sunnuntaisin keittiössä, juoda teetä ja seurailla, kuinka pienet lintuset syövät herkkuja, joita tarjoilen heille valkoisessa ravintolassa. Arkisinkin oletan lintujen ruokailevan valoisaan aikaan, mutta minä olen silloin töissä ja juon teeni toisaalla. Siksi kaikki odotukset on ladattava viikonloppuun, kuinkas muutenkaan.

Laitoin lintulaudan paikalleen jo monta päivää sitten. Odotin ja tuijotin niin lauantaina, sunnuntaina kuin loppiaisena pihalle. Ei linnun lintua. Naapurin kissa kävi kaivamassa talomme kivijalkaa (tarpeillaan, otaksun) ja minä koputin ikkunaan. Ei helkkari, kissakin sabotoi minun ja lintujen välistä yhteyttä, joka syntyisi heti, kun linnut suvaitsisivat saapua lintulaudalle, jonka valitsin talomme väriin sointuvana.

Googlasin vinkkejä lintulaudan sijoittamiseksi. Ei sillä, en ole lautaa siirtämässä. Pahimmassa tapauksessa joutuisin juomaan  teeni kodinhoitohuoneessa keskellä viikkaamattomia pyykkejä, enkä näkisin pyykkikasojen takaa yhtään lintua. Birdlifen sivuilla kerrottiin, että lintulauta pitää sijoittaa kauas ikkunoista. Päätin sivuuttaa ensimmäisen ohjeen. Siirryin kohtaan kaksi. Lintulauta käskettiin pistää pensasaitaan. Melkein aloin itkeä. Pihallamme ei ole pensasaitaa. Ehkä ensi syksynä pihaa ympäröi hentoisten taimien rivi, mutta sellainen ei kanna lintulautaa kymmeneen vuoteen.

Koska hätäni on aito ja lintulauta pyörii mielessäni alituiseen, päätin kysyä mieheltä, kuinka linnut löytävät lintulaudalle ja kuinka saisin pikku sirkuttajat huomaamaan heille tarjoillun aterian. Mies nauroi ja ehdotti kylttiä tien reunaan. -Surkeita ohjeita, sanoin. Virkkeen loppuun mies tunki oman kysymyksensä -Siis onko meillä jossain lintulauta?

Odotan jo tulevaa viikonloppua. Toivon, että näen lintulaudalla vaikka oravan, jota todelliset lintuharrastajat pitävät ryövärinä. Tai harakan tai hiiren, sillä jonkunhan ne lintujen ruuat täytyy syödä.

Olemme palanneet blogimme lintulaudalle uusin voimin. Lennähtäkäähän jälleen mukaamme!

Ee

Luudalla lakaisen lattioita

Vietin siivouspäivää, oikeastaan kahta. Tuuletin ja tamppasin, imuroin ja luuttusin. Kun vihdoin oli aika kantaa tomutetut tekstiilit takaisin sisälle, kurvasi pihaan imurikauppias. Päästettiin sisään, ja niin siivousteema sai tunnin lisäaikaa. Olin jo melko valmis suihkuun ja sohvalle, pöly kutitti silmiä ja tamppaus tuntui käsivarsissa. Kuunneltiin nyt kumminkin.
Mokoma imuri kiskoi matoista käsittämättömän määrän pölyä. Alkoi hiukan tympiä kahden päivän rupeaman onnistumisprosentti. Tilanne päättyi kuitenkin onnellisesti: koeimuroinnin tuloksena meillä on nyt oikeasti puhdas matto ja petauspatja. Lisäksi olo on kovin vauras! Kieltäytymällä kohteliaasti kaupoista säästimme niin suuren summan rahaa, että aloimme välittömästi suunnitella uuden, j ä r k e v ä n hintaisen imurin hankintaa. Olkoon se syntymäpäivälahja minulle, mikäli suunnitelmat karvaisesta perheenjäsenestä toteutuvat!

Sittemmin vietin kahta työmatkapyöräilypäivää. Aamupakkaset saivat pukeutumaan asiaankuuluvalla tavalla, mutta samalla hiukan hooposti. Oli pipoa ja pyöräilykypärää, puntit sukanvarsissa ja kauluri kasvojen suojana. Kivaa hommaahan tuo mankelointi on, kunhan ei kiireessä tarvitse sutia harjua ylös. Matkalla kohtasin lumihiutaleita ja katupölyä, pyöräkaistalla koikkelehtivia ihmisiä ja ystävällisiä autoilijoita. Toisena päivänä otin kotiavaimetkin mukaan, niin ei tarvinnut hikisenä etsiä pihalta aurinkoisinta länttiä lämmitelläkseen.

Seuraavaksi ajattelin viettää lepopäiviä, vaikka tässä porukassa touhua riittää ihan ilman suunniteltuja urheilutuokioitakin. Enkä minä oikeasti paikallani kauaa pysykään. Een kanssa ollaan tässä(kin) samaa sorttia.

J

Kahvikupista saa juoda kolan rauhassa

Äidin seuraan tympääntynyt kuusivuotias koetteli hermoja heti eskarista päästyään. Intti kauppareissun aikana donitsia, lelua ja ostoskärryn työntövuoroa, ja äidin ratkaisut olivat lähtökohtaisesti huonoja. Aika vähän tarvittiin siihen, että kassan lähestyessä kärryyn lensi voimauttavaa Pepsiä ja suklaata.
Kotona lepäiltiin vähän ja tapeltiin nurkkapaikasta sohvalla. Ruokailun jälkeen suunniteltu ulkoilu porrastettiin naapurin lasten rientäessä hätiin. Poika pihaan ja äiti rauhaan. Kolaa, suklaata ja soitto ystävälle - näillä saatiin ranteet löysiksi taas.
Liityin pihaporukkaan pölyiset matot ja piiska kainalossa. Mattojen tamppauksen tiimellyksessä kuulin, että naapurin nelivuotias rakastuu isona Robiniin ja ystävänsä Frontside Ollieen. Raitis ilma sai meidät molemmat hyvälle tuulelle, sen kunniaksi tehtiin pyöräretki leikkipuistoon. Parasta keväässä on leikkipaikkojen täyttyminen ja lasten spontaani melske.
Päivän opetus: ulkoilma lannistaa mörrimöykkyyden ja mörrimöykyn äitinä toimimisen haasteet. Suklaa tuo konstiin ripauksen lisävarmuutta. Huomenna on taas iskäkin vastaanottamassa osumia.

J

Kumpi oli ensin?

"Parhaat saavat mitalin ja loput pelkän paperitodistuksen”, ajattelee opettajan lapsi.

Sama tyyppi on tänäänkin ehtinyt ajatella melko monimutkaisia ja hauskojakin. On pähkäilty maailman ensimmäisen vauvan ongelmaa: miten se on edes ylettynyt ovenkahvoihin? Kuka on se toiseksi ensimmäinen ihminen, joka ensimmäisestä on voinut kertoa muille? On mietitty nopeinta tapaa peseytyä. On koitettu ymmärtää sitä, miten elämä koko ajan jatkuu, eikä aikaa voi pysäyttää. Kuolemakin mietityttää.

Vanhat painajaiset käyvät enää nipistämässä häntä, mutta uudet ovat hankalampia. Tukeuduin Tulenkantaja-palkittujen Aino ja Ville Tietäväisen ohjeeseen: paha uni kannattaa kertoa jollekin. Jo tieto tästä taisi helpottaa, ja nyt pieni tuhisee rauhallisena unten mailla. Huomenna jaksaa taas pohtia ja melskata.

Pihaa piristävät narsissit ja ne rohkeat tulppaaninalut, jotka eivät pelkää yöpakkasia eivätkä jalkapalloja. Kottikärryihinkin saatiin uusi rengas, joten ei tarvitse enää kolalla kuskata menneen syksyn lehtiä. Tänään kylvettiin kesäkukkia ja herneitä niin, että multa levisi ja vesi pärskyi. Yskäpotilas sai tekemistä ilman hengästymistä, ja äidin tekosyyt imuroinnin välttämiseksi valuivat mullan mukana sormien välistä.

Onnistuin viettämään koko sunnuntain pyjamassa kylvöpuuhista ja mummilavierailusta huolimatta. Huomenna täytyy vissiin jo vaihtaa kostyymiä.

Aurinkoista viikkoa kaikille!

J

Lumikolan TET ja puttauksen alkeet

Kiirettä pitää! On projektia, tuntijakoesityksiä, kokouksia, arviointia ynnä muuta. Lauantain koepino hoidettiin elokuvavuokraamon ja pikaruoan voimin: yksi mutusti ja vahtasi, toinen pisteytti. Ihanasti kohdattiin, sentään samassa huoneessa. Tänään sisustin juhlasalin laskimilla ja taulukkokirjoilla. Enää ei voi kuin toivoa pitkiä hiilihydraatteja abiturienttien eväiden joukkoon.

Illoissa on jo kevään tuntua. Siirryin työpäivän jälkeen pihalle haravoimaan huvikseni. Kottikärryistä on rengas irti ja ilmaton, joten lehtikasat siirtyivät lumikolalla. Naapurin rouvan kanssa vaihdettiin muutama tärkeä ajatus kodeista ja koirista, ja sitten olikin jo pimeä. Siirryin sisätiloihin vastaanottaakseni muutaman minuutin päästä multaisen ja murheellisen poikasenkin pihalta. Hole in one kasvihuoneen ovessa oli syypää suruun. Lasia saa aina. Tärkeintä oli, etteivät pikku golfaajat saaneet sirpaleista haavoja, juurihan äitiä paikattiin.

Poika koulutti saippuakuplia. Pienimmät oppivat puikkelehtimaan oksien välistä. Hetkeä myöhemmin keskusteltiin jäätymisestä. Sovittiin, että joskus yritetään päästä todistajiksi paikan päälle, kun järvi jäätyy. Tai pikemminkin viereen. Otetaan kaakaota mukaan. Sitä ennen kumminkin hymyillään saapuvalle keväälle ja hypätään kesän syliin. Valoisia aamuja ja iltoja kaikille teille, ja varsinkin E:n teille!

J

Ensiavun yöpäivystys säilytettävä!

Murumiekkonen jaksoi telmiä aamupäivän uimahallissa, mutta illansuussa elokuvateatterissa olo tukaloitui, ja paukkumaissitötterön jälkeen poika oli jo kuumeinen. Loppuloma sujuu siis lepäillen, mikä kuulostaa sangen mukavalta kaiken (joskin mukavan) tohinan jälkeen.
Iskä kantoi viimein papan sohvalle uuvahtaneen miekkosen autoon ja omaan kotiin unille. Koti-ilta aikuisten kesken väsähti puolestaan avokadon tienoolla. Olin valmistamassa iltapalaa, kun mokoma avokadon kivi pyristeli liiaksi vastaan. Veitsi lipsahti hedelmän läpi sivaltaen mennessään sormeen mojovan haavan. Viittausasennossa tilanneraportti sohvalle. Iltakymmeneltä sitä kaipaa toisenkin mielipiteen ennen kuin säntää terveyskeskukseen. Kyllä se siitä - ei se siitä. Ota taksi, ei kuumeista poikaa herätetä ensiavun odotusaulaan.
Taksin virkaa toimitti ihana ystävä naapurista. Ehdittiinpä päivittää kuulumiset samalla, kun odotettiin, puhdistettiin, tikattiin, rokotettiin ja odotettiin mahdollisia rokotusreaktioita. Nyt on kaikki hyvin: sormi paketissa ilman jännevaurioita ja höpötysvajettakin korjattu tehokkaalla tunteroisella.
Mies meni kuumepotilaan viekkoon keräämään voimia huomiseen hoitsuna hääräämiseen. Itse järsin avokadosta sen puolen, josta veitsi ei sojota läpi. Sen saa joku kaksikätinen huomenissa irrottaa.

J

Kyökkihelvetti

Lapsemme täytti helmikuun alussa kuusi. Juhlia ehdimme vasta kolme viikkoa varsinaisen päivän jälkeen johtuen yhdestä vesopäivästä ja Pitkän kahdesta työviikonlopusta. Niinpä juhlimme hiihtolomalla.

Leivoin kaksi kokonaista päivää, ensin kaverisynttäreille, jossa lasten suosikkeja olivat popcornit ja sitten ystävä- ja sukulaissynttäreille. Leipomukset onnistuivat erinomaisesti siihen asti, kunnes aloin väsätä täytekakkuja. Jouduin helvetillisiin ongelmiin. Lukekaa ja välttäkää samat virheet.

1. Älä vatkaa kymmentä munaa ja tonkallista sokeria liian pienessä astiassa. Aluksi kaikki voi vaikuttaa hyvältä, mutta kun munat ja sokeri löytävät toisensa ja vaahtoutuvat, alkaa tilanpuute uhata kulhoa kuin perhettä, johon putkahtaa kolmessa vuodessa kolme lasta. On mahdollista, että vaahtoa valuu jopa kerjäävän koiran niskaan, jos siis omistat koiran, joka kerjää.

2. Älä paista kahta kakkupohjaa samaan aikaan uunissa, vaikka uunisi olisi kiertoilmauuni. Toinen kakkupohja saattaa jäädä keskeltä mössöksi.

3. Älä kaiva keskeltä mössöksi jäänyttä kakkupohjaa tyhjäksi ja paikkaa monttua muruilla, joita vuuan reunoihin jäi, vaikka voitelit ja korppujauhotit vuuan.

4. Älä jätä täyttämääsi kakkua pöydälle ja käänny selin, jos omistat ahneen koiran, jolla on sokerikakkutaikinaa niskakarvoissaan.

5. Älä luule, että voit korjata kakkukatastrofisi kuorruttamalla kakun ihanalla suklaasulalla. Suklaa maistuu taivaalliselta, mutta saa kakun näyttämään lehmän lantakokkareelta, kun kuorrutettava kakku on epämuodostunut ja murusista rakennettu.

6. Älä epäröi heittää kakkuja roskiin ja tehdä uusia kaupasta seuraavana aamuna ostamiisi valmiisiin kakkupohjiin.


Päivitystahtiin kiristystä luvaten,

Ee