Finlaysonin uusi värikartta: Sävy 402, ruohoa syöneen koiran oksennus

Ostin pääsiäislauantaina uusia pyyheliinoja, kaksi kesän vihreää kylpypyyhettä ja samanväriset käsipyyhkeet. Pääsiäisen villitsemämänä yksi ostamani kylpypyyhe oli keltainen. Niin keltainen kuin auringonkukka.

Kotona leikkelin varovasti laput ja lipukkeet pyyhkeistä ja pieni ihminen ilmoitti, että hän haluaa heti käyttää keltaista pyyhettä. Kerroin, että pyyhkeet on pestävä paitsi hygieniasyistä myös siksi, että niiden imukyky paranisi. Muuten kävisi suihkureissun jälkeen kuin pienen ihmisen enolle, joka kuivasi itseään uudehkoon pyyhkeeseen ja huusi pää punaisena kylpyhuoneesta äidilleen: "Voi *****, tää on kuin muovipussiin kuivaisi!". Tapahtumasta on aikaa, sillä silloin pienen ihmisen äiti ei vielä ollut pienen ihmisen äiti, vaan ei-vielä-enon seinänaapuri, siis viereisen huoneen asukas ja lukioikäinen.

Uusien pyyhkeiden käyttönottoa nopeuttaakseni heitin kaikki pyyhkeet pesukoneeseen, vihreät ja keltaisen. Niiden lisäksi kaivoin pyykkikopasta muita pesua odottaneita pyyhkeitä. Ekologista on pestä vain täysiä koneellisia. Lorotin pesuainetta muovisen palluran sisälle ja väänsin nappulan kuuteenkymmeneen. Hur-hur, sanoi kone ja vajaan kahden tunnin päästä minulla oli koneellinen puhdasta ja vihreää pyykkiä. Uudet vihreät pyyhkeeni hymyilivät hurmaavan vihreinä koneessa. Niiden väri oli entisellään, niin raikkaana ja kesäisenä. Keltainen oli ottanut värihuuhtelun. Ei mitään tyviväriä, vaan ihan kokovärin, jokaista lankaa ja ja langanpätkää myöten. Likainen lime oli Finlaysonin uusi sävy. Se asettuisi värikartalla johonkin sammalenvihreän lähettyville ja toi minulle mieleen kesäpäivänä ruohoa rouskuttaneen koiran vaahtoisen oksennuksen. Aivan saman sävyinen oli pyyhkeeni. Myös vanhemmat pyyhkeet olivat vaihtaneet väriä. Ne olivat olleet keltaista pyyhettä viisaampia ja ottaneet vain kevytvärin, sellaisen, joka lähtee pesu kerrallaan pois.

Ne vihreät pyyhkeet, jotka olivat ihanan vihreitä koneeseen mennessään, pääsivät pyykkinarulle. Muut vihreät joutuivat uudelle kierrokselle, kuuteenkymppiin. Vanhat pyyhkeet vaalenivat ja niiden väri lähestyi alkuperäistä. Myös entinen keltainen kirkastui hieman jääden kuitenkin likaiseksi limeksi.

Muutama pesukerta on tehnyt tehtävänsä, ei värille, vaan kuivausominaisuuksille. Enää ei tarvitsisi enonkaan huudella.

Kivaa lauantaita toivottaen,
E

Ps. Muistathan arpajaisemme! Tsekkaa postaus ja osallistu jättämällä kommenttisi!