Kävin työpaikkakunnallani uimahallissa. En joutunut maksamaan uimahallin pääsymaksua, sillä kaupungin työntekijät saavat käydä lillumassa viileässä vedessä ilmaiseksi. Myöhemmin minulle kuitenkin osoittautui, että reilun neljän euron pulittaminen kotikaupungin halliin olisi ollut paljon edullisempaa kuin uida työpaikkakunnalla muka ilmaiseksi. Kaikellahan on hintansa, sanotaan.
Uimahallin kostea ja kloorinen ilma tervehti minua heti ovella. Kävelin tiskin luo, vilautin nopeasti henkilökorttiani ja otin muovisen avaimen miettien, kenen ihosoluja se on aiemmin hinkannut. Hygieniasta kiinnostuneelle uimahalli on hankala paikka, samoin kylpylä ja yleinen vessa. Jos voisin, kävisin yleisessä vessassa levitoiden. Niin tekisi luultavasti siskonikin.
Menin pukuhuoneeseen ja aloin riisua vaatteitani. Tungin alusvaatteet housun toiseen lahkeeseen, toiseen lahkeeseen runttasin t-paidan ja hupparin. Housut täytteineen ripustin koukkuun. Taas hygienian maksimointia. Sitten otin pyyhkeen, kolme kertakäyttöistä istuinalustaa yhtä löylykertaa varten ja hiusten pesuaineet.
Kävelin pyyhe ympärilläni suihkuun. "Hihhih!" Vilkaisin ympärilleni. Taas sama ääni: "Hihhih!" Toisen kerran jälkeen tunnistin äänen lähteen ja yhdistin sen siihen ihmisryhmään, jonka kanssa vietän työpäiväni. Ei auttanut, en voinut mennä suihkuun pyyhkeeseen verhoutuneena, joten taittelin pyyhkeeni muovipussiin ja survoin tavarani metallisen lieriön sisään.
Alasti, kas kummaa, menin suihkuun alasti. Hihhih-ryhmäläisistä moinen oli epätavallista, vaikka he tekivät niin itsekin. Ryhmäläiset eivät tienneet, mihin suuntaan mennä, mihin katsoa tai mitä sanoa, kun he sattuivat kohdalleni. Tervehdin ja ryhmän edustajat vastasivat vaimeasti vilkuiltuaan ensin toisiaan. Tunsin, kuinka parin suihkun päästä jonkun silmät kurkkivat koko ajan suuntaani. Vähän väliä kuului "hihhih" ja epämääräistä kiljahtelua.
Pukeuduin uima-asuuni ja vesijuoksin kipeätä alaselkää kuntouttaen altaan päästä toiseen vanhoja naisia ohittaen. En voinut olla miettimättä, mitä kaikkea vedessä lillui ja muistin omilta kouluajoiltani inhottavasti ikimuistoisen maauimala-päivän. Kakkaa altaassa. Puhtaanapitolaitoksen mies noukki pökäleet haaviin, nosti haavin olalleen ja tokaisi: "Helppo nakki!". Osa ihmisistä jatkoi uimista, minä ja monet muut emme.
Kun olin vesijuossut puoli tuntia altaassa, jossa kellui sinisten vöiden varassa n. 700 vuotta naista, nousin ja menin suihkuun. Ja taas alasti. Hihhih.
Seuraavana päivänä kuulin, kuinka hihhih-ryhmäläiset päivittelivät uimahallikokemuksiaan ja sitä, että minäkin olin suihkussa alasti. Meinasin kysyä, käyvätkö heidän äitinsä suihkussa vaatteet päällä, mutten viitsinyt, sillä meinasin tikahtua karvakeskusteluun. Tai karvojen puuttumis-keskusteluun. OMG, sanoivat hihhih-ryhmäläiset.
Oli lähellä, etten mennyt kertomaan ryhmäläisille kuuluvani siihen länsimaisten naisten ryhmään, joka ei nauti karvoista. Silmäripset ovat mielestäni naiskehon alimmat karvat ja hiukset ylimmät. Väitän, että monet hihhih-ryhmäläisistä liittyvät samaiseen jengiin jossain vaiheessa. Ja menevät suihkuun alasti kavahtaen uimahallin suihkun lattioilla vellovia hiusnippuja ja sukkanöyhtää.
Kesän maauimala-aikaa odottaen,
E
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti