Makkaraa? Ei kiitos!

Katsoin jo kaukaa kylttiä, jossa julistettiin viidennen syntymäpäivän koittaneen. Ei kai se ole tänään, mietin ja pysäköin pihaan vain huomatakseni, että paikallisen Lions Clubin jäsenet tarjoilivat grillimakkaroita paikalle tulleille vanhemmille miehille. Hetken mietin, että jättäisinkö asiani maanantaille, mutta viikonloppua seuraava pitkä työpäivä ei antanut vaihtoehtoja. Kun en ehtisi alkuviikosta millään, oli pakko hoitaa asia sillä siunaamalla hetkellä.

Jouduin komentamaan itseäni: "Mene nyt!". Astelin makkarakojun ohitse ja toivoin, ettei sisätiloissa olisi kuin henkilökuntaa. Toiveeni oli kuolleena syntynyt. Sisällä, kahden ja puolen neliön tilassa, oli väkeä samassa suhteessa kuin viime keväänä Kauppatorilla jääkiekon maailmanmestaruusjuhlissa. Syykin selvisi, arpajaiset. Palkinnot olivat kesää silmälläpitäviä: tikkataulu ja lämpömittari. Voittajan kelpaisi heitellä tikkoja pihamaalla ja lämpömittarin voittavan naapurin ukon päivitellä orapihlaja-aidan takaa, kuinkaa viileää ja sateista on taas ollut.

Tiskillä minun oli pakko kaivaa esiin kainaloon puristamani auton huoltokirja. Olin etukäteen yrittänyt selvittää, mitä autolleni pitäisi tehdä. Pyysin hommaan reilu kuukausi sitten apuakin. Hiljaisella automatkalla hanttimiehen paikalla istunut kyytiläinen luki huoltokirjaa vaivaantuneena ja huolestuneena mutisten jotakin tarvittavista huolloista. Luulin huoltokirjan vaikeaselkoisuuden ahdistavan häntä kuten minua, mutta seuraavana päivänä ymmärsin, että olin väärässä. Huoltokirja ahdisti vain minua. Hänen syynsä oli vähän isompi, elämä.

Iäkkäät miehet keskeyttivät viidensien ja kuudensien arpalippujen raapustamisen, kun astahdin autohuollon tiskille.

-Hei, mitäs sulle?
-Tulin auton huoltoaikaa varaamaan.
-Mitäs sille pitäisi tehdä?
-Tota, kun mä en tiedä. Mä kyllä yritin lukea sitä tästä huoltokirjasta.
-Aha.
-Niin, kun tää auto on ollut mulla vasta vähän aikaa. Tai siis kohta vuoden. Seitkytneljätuhatta ajettu.
-Aha. Näytäs sitä kirjaa. Joo, öljynvaihto ja raitisilmasuodatin uusiksi. Onkos siinä ollut jotain vikaa?
-Ei ole, tosi hyvin on toiminut.
-Aha. Ja rekisterinumero on...
-Niin, se on, öö, niin se on tää...
-Just. Tuu 16.5. klo 8, niin katotaan.
-Mä tuun. Moikka!
-Heiny.

Arviolta 30 korvaa kuunteli minun ja huoltomiehen keskustelua. Arviolta sama määrä silmiä tuijotti selkääni, kun yritin päästä ulos. Ovessa luki vedä, minä työnsin ensin. Perkule. Onneksi oli hame ja korkokengät. Ja mukana isot aurinkolasit, joihin liittyen pieni ihminen kysyi vappuna, yritinkö jotenkin naamioitua, kun laitoin valkolakitettuun päähäni vielä kyseiset lasit. Harmi, ettei minulla ollut ylioppilaslakkia mukanani autohuollossa.

Tänään autohuolet olivat pienempiä, mutta sitäkin likaisempia. Paska(nen) auto, voisi sanoa. Kiitos naakkojen.

Alkavaa viikkoa toivottaen,

E