Usein autoilusta juteltaessa asia kääntyy ennemmin tai myöhemmin teemaan nainen ratissa. Monet miehet naureskelevat ja kommentoivat naisautoilijoita ja monesti miesautoilijan ohittaessa naiskuskia voi naisihminen melkein kuulla ohiajavasta autosta tutun sanaparin: Nainen ratissa! Perusolettamana monilla tuntuu olevan, että nainen ratissa tarkoittaa turvatonta, hidasta ja tunaroivaa kyytiä.
Sain itse ajokortin kaksitoista vuotta sitten. Inssin ajettuani vierellä istunut katsastuskonttorin setä kysyi minulta, että millainen kuski oma isäni on. Vastasin kämmenet inssiajosta ja jännityksestä hionneina, että hyvä ja että liikennesäännötkin ovat erinomaisesti hallussa ammatin puolesta. Ukkeli katsoi minua ja sanoi: "Aja isäs kanssa vielä muutaman kerran ennen kuin lähdet liikenteeseen." Näillä sanoilla evästettyään mies antoi minulle ajoluvan ja jonkun aikaa myöhemmin sain ajokortinkin, jota en koskaan ole joutunut näyttämään poliisille saati viinakaupan myyjälle. Poliisit ovat puhalluttaneet minut useampaan kertaan ja olen päätellyt reilun kymmenen vuoden autoilukokemuksella, että kortitta saisi ajaa, muttei humalassa. Alkossakin on kysytty vain maksukorttia ja siinä minulla on koirani kuva.
Minä autoilin vuonna 2000, siis kortin saatuani, isän kanssa ja äidin kanssa myös. Isä istui hanttimiehen paikalla ja ohjeisti minua vähän oudosti: "Varo nyt, ettei mene ykkösvaihde päälle." Nyt vastaisin, että "ai kesken kaiken kahdeksankympin alueella?". Silloin olin hiljaa ja muistaakseni purin hammasta. Äiti istui takapenkillä ja luki kaupasta ostamaansa Iltalehteä kiljahdellen välillä ja huutaen varovarovaroa sopivin väliajoin. Helpointa oli ajaa yksin tai isosiskon kanssa. Silloin saattoi keskittyä vain liikenteeseen, ei etupenkkiläisen oivaltaviin ohjeisiin, eikä takapenkkiläisen panikoiviin huudahduksiin.
Olen autoillut kolaroimatta tai lähes kolaroimatta kaksitoista vuotta. Kerran peruutin kermanvaaleaan lauta-aitaan sen verran, että autoni takakulmaan tuli maalijälki. Se lähti nahkahanskoin hinkkaamalla pois. Kerran ajoin mutaisella ja hyvin töyssyisellä tiellä niin, että auton etuhelma kaapaisi annoksen mutaa matkaansa. Missä sä oot tolla autollas ajanut, kysyttiin minulta ja minä vastasin jotain ympäripyöreää. Jälkikäteen mietin, että onneksi ei kolahtanut pohja. Olen kuullut, että se olisi saattanut käydä kalliiksi.
Sisko on kokeneempana autoilijana ohjeistanut minua monesti. Parhaiten mieleen jäänyt ohje on, että aina voi kääntyä takaisin. Monta uukkaria olen heittänytkin ajettuani ohi risteyksestä. Ajan näet autoa paremmin kuin suunnistan. Siskon ohjeilla olen myös lähettänyt lentosuukkoja niille mieskuskeille, jotka ovat ottaneet asiakseen näyttää nyrkkiä tai keskisormea minulle. En ymmärrä, miksi liikennevaloista pitäisi lähteä kuin jänis makuulta tai tikka puusta, mutta joidenkin autoilevien miesten mielestä juuri niin täytyy tehdä. Silloin kyytiläisten päät painautuvat pääntukiin, heilahtavat eteenpäin ja muksahtavat takaisin mukapehmeisiin pääntukiin.
Eilen autoilin Turussa, puoliaurinkoisena iltana pitkin moottoritietä. Nopeutta sai olla 120 kilometriä tunnissa, minulla oli neljä yli. Musiikki soi lujaa, Happoradio lauloi ja kaikki oli hyvin. Tuntui hyvältä ajaa kohti jotakin päämäärää, olla hetken vapaa ja ilman sen suurempia velvoitteita. Olin menossa siskon luo pikavisiitille. Osasin reitin, menin jokirantaa pitkin. Ykkösvaihteen venkslasin paikoilleen punaisissa valoissa.
Helatorstain jatkoa toivottaen,
E
ps. Netistä löytämäni arpajaiskoneen avulla ensimmäisten arpajaistemme voittajaksi nousi seuraava kommentti: "Iltsukin haluaa osallistua!". Otathan yhteyttä, niin saamme palkinnon matkaan!
Kiitos kaikille osallistumisesta ja erityisesti kannustavista kommenteistanne. On mukavaa kirjoittaa, kun tiedämme, että luette.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti