lauantai 5. toukokuuta 2012

Jos mietit, mikä oranssi hahmo harppoi takapihallasi, se olin minä. Ostetaan kotiseutuni kartta ja kuivat sukat.

Tiivis kaksipäiväinen Helsingissä takana. Hotellihuoneen sänky kutsui iltakävelyn ja kirsikkaoluen jälkeen. Pidin tutun linjan ja nukuin laidalla roikkuen, vaikka kerrankin olisin voinut vallata koko sängyn. Aamupalan hotkin kotona opittuun malliin, mutta murusia tarvitsi pyyhkiä tällä kertaa vain omista suupielistä.

Jos työkseen kiskoo perässään laumaa, joka toisinaan muistuttaa impulsiivista kivirekeä, on yllättävän helppo heittää keskittymiskyky kulkuvälineen hattuhyllylle ja kulkea porukan mukana huolehtimatta mistään. Saldona bussimatka oikealla linjalla mutta väärään suuntaan, kadotettu rinnuksissa heilunut henkilöllisyyskyltti ja vartija, joka hienovaraisesti tiedusteli, mahtaako tämä olla henkilön kapsäkki.

Käsillä oma ilta. Muu väki telttailee (toivottavasti) huomiseen. Iltapäivällä pikavisiitti leninkikaupoille. Matkat täytin pitkillä puheluilla, jotka lapsen läsnäollessa sekottuvat kotihärdelliin ja jotka siksi niin usein jäävät soittamatta, vaikka tärkeiden ihmisien tärkeys on ja pysyy.

Kävin myös juoksemassa (lue: eksymässä) läheisillä metsäteillä. Jokamiehenoikeuden rajamailla hiippailin asutuksen lähettyvillä mutta mielestäni yksityisyyttä kunnioittavan tai ainakin peräänkuuluttavan matkan päässä. Tämä tarkoitti paikoin suolla rämpimistä, toisaalla pikatien ojassa nilkuttamista ja muualla hakkuiden yli koikkelehtimista. Se se vasta hämärältä vaikuttaa, hämärämmältä kuin rehellisesti pihan poikki oikaisu, sanoisin. Ilta täyttyi siis umpikujista, pihoihin päättyvistä teistä ja kurasta. Jälkikäteen tärkeintä ovat kuitenkin ihanan väsyneet jalat ja ulkoillut mieli.

Spelttimurot ja pakastimen pakkotyhjennyksestä seuranneet pensasmustikat (ensin ihminen säilöö, sitten säästää säilömiään tärkeähköjä vieraita varten, viimein kiirehtii säilöttyjen syömistä, jotta seuraava sato mahtuu pakastimeen) sekä Somersby muodostivat iltapalan, jota täytyi täydentää hyvällä suklaalla. Nyt muutama rivi Tuomas Kyrölle hykertelyä, sittemmin keskeytymätöntä unta kunnes sitä on tarpeeksi. Keskellä sänkyä.

J

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti