Pissalla Kekkosen Urhon kanssa. Ja Mannerheimin.

Matkasimme lauantaina reilun kahden tunnin matkan päähän kotoa. Ensimmäisen pysähdyksemme teimme ystävien luokse ja lapset jatkoivat leikkiä siitä, mihin pääsiäisenä jäivät. Aikuiset saivat nauruterapiaa.

Toinen pysähdyksemme oli yllätyksellinen. Keksin sen aivan hetki ennen risteystä ja kysyin pieneltä ihmiseltä, että mennäänkö. Ja sitten tiukka oikea. Pieni ihminen kertoi myöhemmin mummolassa, että kävimme kaupassa, jossa oli kahden maan liput liehumassa.

Kiersimme koko talon etsimättä mitään. Löysimme kaksi pehmorottaa, veivattavan taskulampun, lautasliinoja vapuksi, vaateripustimia pienen ihmisen vaatteille, laastareita (!) ja uuden maton eteiseen. Kätevä emäntä kun pesetti kumipohjaisen juuttimaton viime kesänä pesulassa, jossa joku toinen tosi kätevä oli rullannut maton kosteana. Ja sepäs ei suortunut, ei vaikka puolta omaisuutta seisotettiin päivätolkulla käpristyneen maton reunan päällä viime kesän helteillä. Itsepäisen maton takia oli selitettävä kylään tulleille vieraille, että varokaa kampittavaa maton reunaa. Nyt ongelma on poistunut, matto on suora ja puhdas. Toivottavasti matto pysyykin suorana, puhtaudesta en elättele minkäänlaisia toiveita.

Ikeasta saimme myös välipalaa: hot dogit, pehmistä, mehua ja aspartaamijuomaa. Niiden voimalla jatkoimme kohti mummolaa.

Ikeasta eteenpäin matka sujui musiikkia kuunnellen. Tie oli suora ja kuiva.

Pieni ihminen nukkui herätäkseen vasta perillä. "Olipas lyhyt matka tänään."

Perillä heittelimme, potkimme ja pomputimme. Väline vain vaihtui välillä.

Ilma oli keväinen, eikä kukaan viitsinyt olla enempiä sisätiloissa. Iltapalaakin laitoimme ulkona.

Reissu sujui hyvin ja tapasimme jälleen vessakaverimme. Pieni ihminen kysyi aina vessassa käydessään "Keitä nää olikaan?". Toinen näkyy tässä ja toinen on Mannerheim. Historioitsijalle sopivaa huussiseuraa, sanokaa mun sanoneen. Eikä kommentoinut Urkki mitään, vaikka hänen edessään pyllistelin. Hän kaiketi tottui Sylvin ja Anita Hallaman kanssa jos jonkinlaiseen menoon. Toinen herroista, Mannerheim, katsoi hänkin siivosti ohi.

Paluumatkamme sujui rauhallisesti, joskin surullisesti. Kun meitä lauantaina oli autossa neljä, tänään kyytiin kipusi vain kolme. Pikku koira kipitti sunnuntai-iltana koirien taivaaseen. Nyt sen on hyvä olla.



Oi, ihana toukokuu, än-yy-tee-NYT!

-E-

Jäätelö.

Jäätelö on kallistunut. Huomasin sen, kun pitkästä aikaa ostin jäätelöpaketin, sellaisen tavallisen. Hintojen nousu ei ole hillinnyt jäätelöostoksia, ei sentään. Jäätelö kun on yksi peruselintarvikkeista, ainakin ajoittain. Valitsin Ingmanin lakritsijäätelöä. Se kai sentään on edes hiukan suomalaista. Tai mene ja tiedä.

Pakettijäätelöt ovat usein jääneet vähemmälle, kun olen ostanut kaupasta sellaisen sekoitusmixin: Puffetteja, Kingiksiä, suklaatuutteja ja vielä pari Puffettia pussiin. Tämän tavan olen omaksunut siskoltani, jonka pakastelokerossa on milloin minkäkinlainen jäätelösekoitus.

Kotikaupungistani saa täällä tehtyä jäätelöä. Paikka on Vohveli (http://www.jatskibaari.com) ja jäätelö on todella hyvää. Se on koostumukseltaan aivan erilaista kuin isossa jäätelötehtaassa valmistettu jäätelö. Tänään ostin jäätelöä mukaan kotiin ja valitsin kolmea eri makua. Vaihtoehtoja Vohvelissa on hurjasti ja päädyin lakritsiin, vaniljaan ja mansikkaan. Lakritsijäätelö on lakritsin väristä, samoin mansikkajäätelö, jossa väri ja maku tulevat oikeista marjoista.

Pieni ihminen ei tahtonut jäätelöä, jota myytiin sisällä ja niinpä hän ojenteli eurojaan jäätelökioskin tytölle. Pehmis suli nopeasti ja paitsi suuhun, jäätelöä meni takille, käsille, housuille, pipolle ja saappaille. Naamakin oli kuin kalkkilaivan kapteenilla, leuasta poskiin aivan valkoinen. Hyvää kuulemma oli ja sen uskon. Kevään eka ulkojäätelö!

Kotona pientä ihmistä odotti yllätys, kaksi lintua. Samantapaisen yllätyksen järjestin myös ystävälleni, jonka kotiavaimet minulla on. Kävin omin lupineni ystäväni eteisessä ja asettelin yllätyksen hyvään kohtaan. Töistä palannutta ystävääni odotti kruunupäinen possu-ilmapallo, siis sellainen Angry Birdsien vihollinen. Koirailmapallot puolestaan löysivät kotinsa kahden tytön luota. Kävin sitomassa ystäväni talon kuistille terrieripallot, jotka odottivat tämän tyttöjä.

Kotona näyttää tältä. Kätevä emäntä on suhannut metsäpolulla, syönyt jäätelöä ja katsellut Solsidan-sarjaa DVD:ltä eli eilen tiskatut lautaset lepäävät keittiöpyyhkeen päällä pöydällä. Tiskikoneettomuuteni alkaa saavuttaa maksimiaikansa. Perhanan käsintiskaus!

Mainiota perjantaita! Solsidanin hengessä, vi hörs!

-e-

Perjantaipäivää!

Aamu alkoi jalkakäytävän kastematoinvaasiota väistellen. Liisk. Lapsi juoksujalkaa rattailla hoitoon. Itse jälkihikisenä viiden bussipysäkin päähän, sillä mikään ei ole aamuisin tympeämpää kuin vartti liian aikaisin pysäkillä patsastelu. Bussimatka sosiaalisena napit korvilla ja työpaikalla tuhannen asteen suihkuun. Kuumaan siksi, että töissä tulee kuumaa vettä (kotona se aina loppuu kesken). Suihkun lämpötilansäädin ruuvataan tämän tuhlauksen jälkeen normiasentoon, ettei vaan kukaan yhdistä minua pukuhuoneen huuruisiin ikkunalaseihin ja peiliin. Paitsi että ehkä yhdistää, hehku naamalta laimenee vasta aamupäivän puolessa välissä.
Kokousta ja oikeatakin hommaa. Mukavia juttutuokioita kollegojen kanssa, hiukan kuivahtanutta pullaa. Pari rästihommaa ja kadonneita kyniä (kuka ne aina nyysii?).
Tästä tämä arki keikahtaa viikonlopuksi, josta penään aurinkoista ja lämmintä. Aamuinen juoksu rauhallisemmin askelin toiseen suuntaan. Lapsi kuralätäköihin ja kotikadulle kaatuilemaan polkupyörällään, äidille simaa siitä toisesta erästä!

J

Ihan tavallinen ja siksi niin mainio torstai

Heräsin aamulla ennen puoli seitsemää. Se riitti, kun tiesin, ettei minun tarvinnut pestä hiuksiani ennen työpäivää.

Ensimmäiseksi piti laittaa itsensä työkuntoon. Hiuksiin suin Tigin Small Talkia kiharoiden virkistämiseksi.

Korvakorujen suhteen olin tylsä ja laitoin korviini hopeiset pallurat. Legokorvakorut jäivät jälleen odottamaan ensimmäistä käyttökertaansa. Sarjassamme korut, jotka näyttävät kaupassa hyvältä, mutta itsellä no-ei-niin-hyvältä. Tuoksuna Cleanin Summer Escape enteillen lähestyvää kesälomaa. Reilut parikymmentä työpäivää ennen lomaa.

Seuraavaksi oli ruokittava jääkarhun näköinen Allu ja pieni koira.

Vasta sitten söin itse.

Juoma oli tuttu ja turvallinen.

Lapsen herättely seitsemältä sujui television avulla.

Ulos oli puettava sadesäähän sopivat vaatteet.

Autossa olimme seitsemän minuuttia tavoiteaikataulusta myöhässä eli aika ajoissa.

"Jee, tänään me voidaan tehdä päiväkodissa kuralöllöä!"

Voisi luulla, että olen tennaritehtaalla töissä, niin yksipuoliselta kenkävalikoima näytti tänäänkin naulakoiden alla.

Työpäivä päättyi jo yhdeltä ja suuntasin syntymäpäivälahjaostoksille.

Eilen Desing valmistaa mm. vaatteita, asusteita ja sisustustekstiilejä kierrätyskankaista lapsille ja aikuisille. Persoonalliset tuotteet löytyvät paitsi työpajamyymälästä, myös verkkokaupasta (http://eilendesign.valmiskauppa.fi/).

Seuraavaksi kipaisin lahjapaketin kanssa postiin. Osoitteen lunttasin autoni navigaattorista. Postinumeron kanssa auttoi postin täti.

Postissa asioimisen jälkeen vein auton kotiin ja kävelin rattaiden kanssa päiväkotiin. Päiväkodista lähtiessä matkassa oli kallein lasti maailmassa.

Ruuanlaitossa kesti ja pienelle ihmiselle oli tarjottava odotteluruokaa pinnan venyttämiseksi. Auringonkukansiemeniä korvakorurasiasta.

Päivällinen oli jotain muuta kuin linnunsiemeniä.

Illalla puhaltelimme koirien pissatusreissulla saippuakuplia. Tuuli kuljetti kuplia niin hurjaa vauhtia, että pieni ihminen esitti toiveen: "Hankitaan sisällekin joku tuuletin!"

"Äiti, tääl niinku tulvii", ilmoitti lapsi vessassa käytyään. Olen tai me molemmat olemme tukkineet lavuaarin ties millä. Ehkä putkimies auttaa.

Iltapuhteeksi kirjoitan vielä huomista veteraanipäivää varten aamunavaustekstin. En vielä tiedä, miten teksti alkaa. Ehkä näin: Tänään vietämme kansallista veteraanipäivää.

Mukavaa torstai-iltaa!

-E-

Olen oppinut uuden kielen, vähitellen. Aloitin harjoitukset syksyllä 2007 ja toisinaan olen harjoitellut ahkerammin kuin toisinaan. Kokonaan en opiskelua ole lopettanut missään vaiheessa, sillä kuten minkä tahansa kielen, oppii tämänkin vain sinnikkäästi harjoittelemalla.

Tässä poimintoja sanakirjasta suomi-kiinteistövälittäjä-suomi.

* monien mahdollisuuksien kohde = kohdetta ei ole remontoitu sitten vuoden 1995, myös merkityksessä täysin peruskorjattava

 * yksilöllinen = henkilö, joka on valinnut kohteen värit, ei ole koskaan kuullutkaan väriopista

* todella rauhallinen sijainti = ei naapureita kilometriä lähempämänä, myös merkityksessä ei julkista liikennettä

 *muuttovalmis = wc, suihku ja keittiö löytyvät

* saat käyttää omaa luovuuttasi = kohde remontoitava

* jokaisen naisen unelma = vähintään 10 neliön kodinhoitohuone

* jokaisen miehen unelma = kohteessa autotalli, myös merkityksessä takkahuoneessa lastulevystä tehty baaritiski

* sinulle, joka et halua tyytyä tavanomaiseen = epäkäytännöllinen asunto, ei säilytystilaa


Kielitaitoni kohentaminen jatkuu. Kivaa tiistaita!


-e-

Onnea on.

Kolmisen viikkoa sitten eräs kotiinsa lähtenyt kommentoi kotioveni lukkopesän löysyyttä. Seisoskelimme eteisessä pitkät tovit ja hän piti kättään ovenavausvalmiudessa. Lähtijä oli oikeassa, sillä avainta lukossa kääntäessä koko systeemi liikkui. Ohje oli, että kiristää täytyy.

Monta viikkoa on jo kotiinlähdöstä kulunut ja vasta nyt ryhdyin toiminnan naiseksi. Kaivoin keittiön laatikosta jokaisen naisen Leathermanin, ruokaveitsen, jolla kiristin ristipääruuvit ja nyt ei ole lukkopesä enää löysässä.

-e-

ps. Pääni sisäisiä ruuveja löysäsin ystävyysliikunnalla. Onnea on ystävyys!

Varhaissima tuo kevään!

Sima valmistui viikon liian aikaisin. Nyt sitä sitten jaellaan naapureille ja suvulle, ja kumotaan omasta kurkusta alas niin paljon kuin vatsa sallii. Uusi erä simaa on pullotettu ja samassa touhukkuudessa työhuone siivottu. Kesäloma voi siis sittenkin alkaa ilman viime vuosien to do -pinoja. Eläköön paperinkeräys ja työpaikan silppuri!

Kävelimme aurinkoisessa kevätillassa kaupungilla, kun kysyin lapseltani, mitä hän tekisi jos eksyisi vanhemmistaan. Ensimmäinen vastaus oli oikein: hän odottaisi samassa paikassa höntyilemättä minnekään. Toinen vaihtoehto oli, että jos hän kohtaisi poliisin eikä haluaisi puhua tälle, hän voisi ilmoittaa olevansa jo koululainen eikä siten tarvitsisi apua. Ei auta kuin ylläpitää juoksukuntoa, jotta pysyy lapsensa perässä, hän kun olisi ilmeisen mielellään kadoksissa. Eipä sillä, niin minäkin toisinaan.

J

Missä vaiheessa?

Olen aloittanut tutkimuksen tekemisen. Kyseessä ei ole mikään muutamassa kuukaudessa kasattu pro gradu-tutkielma, vaan pidempiaikainen tutkimus. Otanta on pieni, mikä johtuu monestakin syystä. Yksi keskeisimmistä syistä on tutkijan hermorakenne, joka ei kestä suurempaa otantaryhmää. Toisaalta tutkija ei halua tutkia kokopäiväisesti, vaan tehdä muitakin olennaisia asioita osan ajastaan, mikä ei olisi mahdollista, jos otantaa kasvatettaisiin jatkuvasti. Ongelmia otannan kasvattamiseen aiheutta myös se, ettei tutkija ole yksineuvoinen.

Tutkimuksessani selvitän, missä vaiheessa ihminen alkaa nauttia siitä, että saa syödä nälkäänsä, käydä ajoissa tarpeillaan vessahädän yllätettyä ja mennä nukkumaan, kun väsyttää. Kiinnostukseni aihetta kohtaan heräsi 2008 tapahtuneen elämänmuutoksen myötä ja koen, että tutkimus on yhteiskunnallisesti merkittävä, sillä tutkimuksen aihepiiri sivuaa monia paitsi Suomessa myös muualla maailmassa.

Tutkimukseni on edennyt tutkimussuunnitelman mukaisesti ja tutkimusaikaa on jäljellä vielä neljästätoista viitentoista vuotta.

Siihen asti jatkan seuraavalla linjalla.
-Mene pissalle, kun sulla ihan selvästi on pissahätä.
-Kyllä nyt täytyy syödä, muuten ei kasva.
-Kello on jo tosi paljon, eikä huominen voi tulla, jos et nuku.



Kivaa perjantaita!

Emppu

Hullu torstai

Klo 6.20 herätys.
6.25-7.00 väriä kasvoihin, hiukset ojennukseen.
7.00 koirat pihalle, lapsi katsomaan lastenohjelmia.
7.10 oma aamupala, hammaspesut.
7.20 auto käyntiin.
7.30 päiväkotiin juosten kilpaa korkokengissä (lapsen toive, että juostaan).
7.40 kohti työpaikkaa.
7.52 töissä, kupillinen teetä.
8-14 teinejä, 10.50-11 lounas.
14.30 lapsi hoidosta.
14.45 liikuntavarusteet kotoa, välipala.
15.15 lapsi varamummulle.
15.30-17 jumpan ohjaus.
17.20 lapsi varamummulta.
17.30 auto parkkiin, lapselle alle fillari, äidille tennarit.
18.00 lapsen tanssitunti, äiti istuu hetken ja tekstiviesteilee parille ystävälle.
19 tanssitunnilta kaupan kautta kotiin.
19.30 iltaruoka.
20.30 lapsi nukkumaan.
22.00 itse petiin.

Onneksi tällaisia päiviä on harvoin ja huomenna on perjantai.

-e-

Pyykkärin tapaturma

Huomasin eilen kylpyhuoneessa, että pesukoneen ja seinän väliin oli tipahtanut pyykkejä konetta tyhjennettäessä. Kadonneiden sukkaparien arvoitus ratkesi, mikä ilahdutti ennen pienehköä tapaturmaa.

Ei auttanut muu kuin tunkea käsi koneen ja seinän väliin. Pitkistä raajoista on hyötyä tällaisissa tilanteissa ja tavoitin helposti tipahtaneet sukat. Ongelmat alkoivat vasta, kun käsi olisi pitänyt ottaa pois kapeasta raosta. Jumissa, perhanan kyynärpää. Yritin käännellä kättä ja kiskoa raajaani pois. Sattui. Loppujen lopuksi oli pakko yrittää työntää toisella kädellä pesukonetta kauemmaksi. Lapsi tuli katsomaan, mitä ähistelen. -Äiti ottaa pudonneita sukkia täältä. -Onks sun käsi juuttunut? -No joo, on se.
Silloin alkoi naurattaa. Joka väliin sitä pitää sorkkia.

Käsivarren väri on muuttunut. Onneksi pidän sinisestä.

Mainiota keskiviikkoa toivottaen,

E



ps. Mainio biisi, hassu video.

http://www.youtube.com/watch?v=vYXbbu4_4NI&feature=related

Varmasti puhdasta ja tahratonta pyykkiä

Pistin torstaina pyykit koneeseen. Sulloin. Kone sammui minua myöhemmin. Perjantaina valitsin ohjelman huuhtelu-linkous ja pyöräytin pestyt, koneessa möllöttäneet pyykit uudelleen. Nukahdin jälleen ennen konetta.

Tänään huuhtelin-linkosin jälleen. Olen vielä hereillä. Ehkä aamulla on ihanan puhdasta pyykkiä narulla. Ja tahratonta.

-e-

Haetaan fisua ja sileää peppua

Olen hukannut akvaariokalan. Mustatetroja oli seitsemän, toissapäivänä yksi alkoi uida pää pystyssä ja löytyikin eilen hiekalta loikoilemasta. Saan kuitenkin laskettua vain viiteen. Ympäristö on haravoitu mahdollisen loikkarin varalta. Ilmeisesti olen liiskannut reppanan jonkun akvaariokoristuksen alle vettä vaihtaessani.
Random error -vaihtoehtoa ei ole poissuljettu. Taannoin löysin akvaarion pohjalta kuivan herneen ja akvaarion vierestä lapseni naama pakotetusti peruslukemilla. Tässä kadonneen tetran tapauksessa pokka piti selväsi aidommin, joten jatkan etsintöjä.

Äiti, sulla on töyssyinen peppu. Jes.

J

Hurhur, sanoo imuri

Viikonloppu siintää jo tämän naisen silmissä. Elämä yhden lapsen, yhden aikuisen ja kahden koiran kodissa on muistuttanut viimeiset kaksi kuukautta (ja koko viime syksyn pakkasiin asti) eloa hiekkalaatikolla. Koirat kantavat tunnollisesti hiekka-annoksen toisensa jälkeen kotiimme ja iltaisin suihkun jälkeen voi lähes tuntea kävelevänsä hienohiekkaisella aurinkorannalla.

Imurin pölypussi oli aivan piukassa hiekkaa, pölyä ja lemmikkien karvoja. Ja jonkun pitkiä hiuksia, mene ja tiedä kenen. En ronkkinut pussia, ei tarvinnut, sillä lika suorastaan tursui äärimmilleen täyttyneestä pussista ulos.

Ajattelin, että nyt tarvitaan uusia pusseja ja painoin mieleeni imurin merkin ja numerokirjain-yhdistelmät. Prisman pitkillä käytävillä mielessäni pyöri jo muutakin ja kun pääsin pölypussien luo, muistin enää imurini merkin. Aikani tuskailtuani nappasin yhden pussipakkauksen koriini.

Kotona tuunasin pölypussien suuosan imuriini sopiviksi. Saksilla vain naps. Hiton kätevä emäntä. Ja taas imee.

Mainiota torstaita,

E

Arki alkaa kutsuilla ja epäkeskoilla leipomuksilla

Leivoin huomisille lastenvaatekutsuille ollakseni aikaani edellä. Kakkutaikinasta unohtui rasva ja säilötyt aprikoosit muljahtelivat lieden ja astianpesukoneen väliin. Kaapissa onneksi keksit ja mehut, jos mikään itse tehty ei maistu vieraille.
Juoksin niskani jumiin pienen polkijan apupyörättömyyttä tukien. Huomenna on syytä opettaa hänelle jarrutus, itsenäisen liikkeellelähdön oppitunti saa vielä odottaa. Tästä se arki taas alkaa!

J

Onkohan lapseni sairas?

Lapseni nukahti tänään iltasadun lukemisen jälkeen ilman hänelle tavanomaisia lämmön vaihteluun ja kehon nesteytykseen ja nesteenpoistoon liittyviä tilanteita.

Mietin, että onkohan hän sairastunut. Kertaakaan ei kuulunut monesti niin tavallisia "nälkä, jano, kylmä, kuuma"-huudahduksia.

Soitan ehkä ensiapuun ja kysyn, onko tällainen normaalia ja voinko itse mennä huoletta unille.

Lauantai-illan rattoa!

Menkkapäinen ja -vatsainen lenkkeilijä jätti lapsensa elokuvan luokse hoitoon käydessään suihkussa. Maalatut ja ah niin pirteät munat jäävät kypsymään lisää sekalaiseen pääsiäispöytään, eivät kai ne muutaman yön jälkeen vielä ala haista?
Mies yövuorossa. Nukun keskellä sänkyä, kunnes pieni hikipää könyää viereeni. Noin kolmesta eteenpäin roikun jollakin raajalla sängyssä ja taistelen peitosta.
Huomenna suuntaamme pääsiäisaterialle mummilaan. Äidille vielä illan ratoksi mämmiä, eiköhän se vatsakin siitä asetu!

J

Pääsiäistä!

Pääsiäinen ei tarkoita meille lammasruokien valmistusta, vaan rentoa oleilua. Eilen vietimme iltaa yhdessä, kahdet ystävät eli me naiset ja kummankin nelivuotias. Kävimme leikkipuistossa ja maalasimme munia, joista tuli pirteitä. Illalla lasten nukahdettua aikuiset hörppivät Cavaa ja paransivat maailmaa.

Tänään pääsiäislounas äideille ja lapsille: grillimakkaraa Tampereella. Lammas Stockan herkun tiskissä edelleen.

Tervetuloa seuraamaan blogiamme, jossa jokainen hiussuortuva ei ole kohdallaan!