Kesä on täällä!
Rakastan lämpöä. Mieluummin hiki kuin kananliha. Kalkkunanväriset koivet saivat tänään osansa paisteesta, ja samalla tuli lähtö nivaskalle vuohenputkea. Rikkaruohottomasta pihasta ei kannata puhua samassa lauseessa meidän pihapiirimme kanssa, mutta silloin tällöin muodon vuoksi nyhdän jotain. Yksi kukkalaatikko varmaankin karaistuu, sille en muista juuri koskaan antaa vettä, toiset saavat lasten toimesta liikaakin kuravettä niskaansa. Kitkemistä enemmän harrastan aidalla notkumista. Onni on mukavat naapurit!
Meinasi jäädä lapsen muskarikevätjuhla väliin, kun äiti (taas) nukahti lastenohjelmien aikaan sohvalle. Siskonmakkarakeittotarpeet jäivät huomiselle, tänään oli (taas) aikaa vain pinaattilättypäivälliselle ja kynsien leikkuulle ennen kantele-showta.
Kevätjuhla oli hikinen mutta arvatenkin hellyttävä. Katsomoon houkuteltu mummi sai juhlan jälkeen puutarhassa mokkapaloja. Iltapala sekin. Mummi ei syönyt pelkkää kuorrutetta, kuten pieni. Äiti söi pieneltä jääneet pohjat. Ja illemmalla (taas) Tobleronen valkoista sohvalla.
Uusi sänky on palvellut nyt kaksi yötä. Kävi kuten silmälaseja hankkiessani: ero vanhaan on niin huikea, ettei nyt voi ymmärtää sietäneensä sitä epämukavuutta. Ensimmäiset silmälasit nenällä koin ahaa-elämyksen tarkkuuden ja syvyyksien suhteen, nyt aamuinen levännyt olo yllättää. Pieni kylkimyyryläinenkään ei enää herätä, kun patja tukee ahtaalle ajettua äitiä. Enää tarvitsisin pitempiä öitä!
J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti