tiistai 8. toukokuuta 2012

Lapsi pitää valppaana nuutuneemmankin äidin

Vie lapsi tieteisluennolle ja ota mukaan hiljaisia ja fiksuja leluja, kuten liikennemerkkipelikortit, niin hän näyttää luennoitsijalle stop-merkkiä, punaista valoa sekä jalankulku kiellettyä. Seuraavaksi hän laittaa aurinkolasit auditoriossa nenälleen ja ilmoittaa: ”Tää on ihan pimee konsertti”. Vie lapsi tämän jälkeen kotiin.

Naapurustossamme kiersi juttu, että eräältä perheeltä oli nyysitty pihasta mönkijä. Samaan aikaan huomasimme autotallin avaimen (mallia 20 cm ja täyttä rautaa) kadonneen ovesta. Tällä seudulla on suht leppoisin mielin saanut pitää ovensa auki. Seuraa armoton etsintäoperaatio: jätinkö sen oveen vai otinko sisälle? Pesinkö sen takin taskussa (ei, ei se mahdu taskuun ja kone olisi jo kolinallaan ilmoittanut)? Tippuiko nurmelle kuin temppuilin hiekkaleluja kauniimpaan kekoon?

Päädyimme naulaamaan oven sisäpuolelta kiinni ja hankkimaan seuraavana päivänä uuden salvan. Ei muuta kuin mies sorkkaraudan varteen ja vanha lukko väkivalloin irti. Ei tarvittu kovasti valtaa, joten turhaa pöllivät avaimen. Uusi lukko tilalle ja yörauha oli taattu.

Kului minuutin verran lukkonäpertelystä ja lapsi kaivaa kaivatun avaimen lelukaapistaan. Sekin on nyt napakammin kiinni. Yrittäkääpäs nyt kähveltää kahden lukon läpi te, joita turhaan syytimme!

Sorkkarautamies kävi juuri ilmoittamassa, että hänellä on nyt minulle mainostauon verran aikaa. Kiitin kohteliaasti saamastani huomiosta ja työnsin työhuoneeni ulkopuolelle - ilmeisen toivottu reaktio, työhuoneeni ulkopuolelta nimittäin ulottuu askeleetta jääkaapin oluthyllylle. Penkkiurheilu yhdistää minut ja tietokoneen sekä mieheni ja sohvan. Puolisen tuntia ja lätkä saa tehdä tilaa suosikkisarjalleni Solsidan (Onnea onkimassa, FST5)!

J




3 kommenttia:

  1. Lätkän MM - mikä ihana tekosyy maata sohvalla. Meillä alkaa nyt 5-vuotiaasta S:stä kuoriutua isän esimerkin mukainen penkkurheilija, 3-vuotias L ei osoita edelleenkään mitään mielenkiintoa. Itse en juurikaan osallistu kisakatsomoon mutta sohvanvaltaajien kisaherkkuja käyn kyllä mielelläni verottamassa!
    Ja hei, Solsidan on ihan paras!
    Terv. L Turusta

    VastaaPoista
  2. L!
    Toivotaan, että penkkiurheilijalapsessa on mallioppijaa kylliksi: jos hän on oppinut sohvalla istumisen, hän saattaa oppia myös jotain tuijotettavasta lajista. Henkilökohtaisesti haluaisin tietysti lapsen tuijottavan jotain muuta lajia kuin hampaat kurkkuun -mailailua.

    Sohvalta evakkoon joutuneena olen tänään -tavoistani jyrkästi poiketen- valmistellut perheen huomisen aterian (savujuustolla kuorrutettua kesäkurpitsa-jauhelihavuokaa) ja saattanut ison kasan pyykkikässyä prosessissa askeleen eteenpäin. Kaikkeen sitä epätoivoisena ajautuu. Otetaan tämä lätkäleskeys siis haasteena!

    J

    VastaaPoista
  3. Toistaiseksi meidän 5vee syttyy penkkiurheilusta vain jos töllöstä tulee formuloita tai tuota hampaat kurkkuun -mailailua. Kumpaakaan en kyllä toivo lapselle harrastukseksi! On muuten viime aikoina puhunut, että haluaisi karateen. Mitähän siitä pitäisi ajatella... Muuta kuin että voi pikkuveli-parkaa kun joutuisi kuitenkin potkujen koeyleisöksi.

    Täällä keuhkokuume vaihtui toisella lääkärikäynnillä mykoplasmaksi. Tämä värittää mun kiekkoleskeyttä: mies pyörittää ruokahuoltoa ja kaiken muunkin joten aika pitkälti eineksillä mennään. Meikäläinen ei nyt oikein ehdi kun ohjelmassa on niin monet päikkärit. Mut kyllä tästä pian noustaan!

    Sitä vielä että muhun on kolahtanut myös Solsidania huomattavasti kotikutoisempi suomalainen sketsisarja Kätevä emäntä, joka sivuaa vähän samaa aihepiiriä. Löytyy Areenasta!

    Terv. L

    VastaaPoista