sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Miksei kenelläkään ole aikaa? Ja suuren arvonnan tulos.


 En tiedä, ovatko asiat joskus olleet toisella tolalla, mutta nykyään minusta tuntuu, ettei kenelläkään ole aikaa tavata. Arki on niin täynnä asioita, menoja ja juttuja, että ystävien tapaamiset pitää sopia monta viikkoa aikaisemmin ja silloinkin kalentereita pitää venkslata. Kaipaan ihan hirveästi niitä läheisiä, joide luokse voisi vain pölähtää ja jotka pölähtäisivät meille. Koti saisi olla hyrynmyryn, kaapit tyhjinä vierasvaroista ja emännällä kulahtaneet kotiverkkarit jalassa. Sitten laitettaisiin teepannu liedelle ja rouskutettaisiin Oivariinilla kuorrutettua hapankorppua.

Olen paljon kahdestaan Pätkän kanssa, koska Pitkä tekee vuorotyötä. En voi sopia menojani pitkällä tähtäimellä. -Lähtisitkö sinne ja tänne, silloin ja tällöin? -En tiedä, kun Pitkä ei ole saanut uutta työvuorolistaa vielä. Sellaisia menoja, joihin Pätkä ja koirat voivat tulla mukaan, voin sopia vaikka kuinka paljon. Mutta ei sellaisia ole paljoa. Niinpä touhuamme Pätkän kanssa milloin mitäkin ja yleensä koirat ovat mukanamme.

Meidän arkemme on rauhoittunut sen jälkeen, kun Pätkän jalka tuli kipeäksi. Enää meillä ei kiirettä harrastuksiin työ- tai mahdollisen hoitopäivän jälkeen. Kun työpäivä päättyy, on ainoa meitä määräävä aika nukkumaanmenoaika. Se tuntuu tosi hyvältä, vaikka kurjaa on, ettei Pätkä voi tällä hetkellä tanssia. Pyöräilemme joka ilta, mutta sille ei ole määrättyä kellonaikaa. Kannatan vahvasti ajatusta siitä, että lapsilla täytyisi olla arki-iltoinakin vapaata aikaa hoito- tai koulupäivän jälkeen. Mitä ajattelevat ne vanhemmat, joiden lapsilla on jokaisena tai lähes jokaisena iltana joku harrastus? Miltä lapsesta tuntuu se, että illalla kiiruhdetaan vielä harrastuksiin? Kaipaisiko lapsi joskus rauhaa ja aikaa? Ei haittaisi, vaikka lapsi vähän tylsistyisi ja saisi päivän liikunta-annoksen kävelemällä lenkin vanhempansa kanssa kodin lähistöllä.

 Meille saa tulla kylään, vaikka tänään!

-Ee-

Ps. Arvonta on suoritettu! Jokainen osallistuja sai arvontakippoon lapun. Onnetar oli lyhyt. Ja voittajaksi arpoutui Tuuli, jolle posti kuljettaa Dermosilin tuotteita! Onnea! Otan Tuulin sinuun yhteyttä, niin saat palkintosi.


Kasvovettä, puhdistusmaitoa ja kasvovoidetta!





2 kommenttia:

  1. Heips.
    Muistan kuinka äitini, ystävättärineen tekivät vierailuja toistensa luo, siten että se jonka luo mentiin puuhasteli kaikenlaista samalla. Jopa niin että vierailulle menevä autteli, hillottiin, leivottiin, tiskattiin ynnä muuta. Oltiin kotoisissa vaatteissa.
    Sellaisia oltiin 70-luvulla.

    VastaaPoista
  2. Juu tuollaista kaipaan! Olisi mukava olla, tehdä arkisia asioita yhdessä, lapset voisivat leikkiä, aikuiset jutella, viettää aikaa yhdessä.

    Milloin me aloimme linnoittautua koteihimme ja tehdä vain ennaltasovittuja "tulemme paremmissa vaatteissa kylään" -vierailuja?

    VastaaPoista