Pissalla Kekkosen Urhon kanssa. Ja Mannerheimin.

Matkasimme lauantaina reilun kahden tunnin matkan päähän kotoa. Ensimmäisen pysähdyksemme teimme ystävien luokse ja lapset jatkoivat leikkiä siitä, mihin pääsiäisenä jäivät. Aikuiset saivat nauruterapiaa.

Toinen pysähdyksemme oli yllätyksellinen. Keksin sen aivan hetki ennen risteystä ja kysyin pieneltä ihmiseltä, että mennäänkö. Ja sitten tiukka oikea. Pieni ihminen kertoi myöhemmin mummolassa, että kävimme kaupassa, jossa oli kahden maan liput liehumassa.

Kiersimme koko talon etsimättä mitään. Löysimme kaksi pehmorottaa, veivattavan taskulampun, lautasliinoja vapuksi, vaateripustimia pienen ihmisen vaatteille, laastareita (!) ja uuden maton eteiseen. Kätevä emäntä kun pesetti kumipohjaisen juuttimaton viime kesänä pesulassa, jossa joku toinen tosi kätevä oli rullannut maton kosteana. Ja sepäs ei suortunut, ei vaikka puolta omaisuutta seisotettiin päivätolkulla käpristyneen maton reunan päällä viime kesän helteillä. Itsepäisen maton takia oli selitettävä kylään tulleille vieraille, että varokaa kampittavaa maton reunaa. Nyt ongelma on poistunut, matto on suora ja puhdas. Toivottavasti matto pysyykin suorana, puhtaudesta en elättele minkäänlaisia toiveita.

Ikeasta saimme myös välipalaa: hot dogit, pehmistä, mehua ja aspartaamijuomaa. Niiden voimalla jatkoimme kohti mummolaa.

Ikeasta eteenpäin matka sujui musiikkia kuunnellen. Tie oli suora ja kuiva.

Pieni ihminen nukkui herätäkseen vasta perillä. "Olipas lyhyt matka tänään."

Perillä heittelimme, potkimme ja pomputimme. Väline vain vaihtui välillä.

Ilma oli keväinen, eikä kukaan viitsinyt olla enempiä sisätiloissa. Iltapalaakin laitoimme ulkona.

Reissu sujui hyvin ja tapasimme jälleen vessakaverimme. Pieni ihminen kysyi aina vessassa käydessään "Keitä nää olikaan?". Toinen näkyy tässä ja toinen on Mannerheim. Historioitsijalle sopivaa huussiseuraa, sanokaa mun sanoneen. Eikä kommentoinut Urkki mitään, vaikka hänen edessään pyllistelin. Hän kaiketi tottui Sylvin ja Anita Hallaman kanssa jos jonkinlaiseen menoon. Toinen herroista, Mannerheim, katsoi hänkin siivosti ohi.

Paluumatkamme sujui rauhallisesti, joskin surullisesti. Kun meitä lauantaina oli autossa neljä, tänään kyytiin kipusi vain kolme. Pikku koira kipitti sunnuntai-iltana koirien taivaaseen. Nyt sen on hyvä olla.



Oi, ihana toukokuu, än-yy-tee-NYT!

-E-