Aamu alkoi jalkakäytävän kastematoinvaasiota väistellen. Liisk. Lapsi juoksujalkaa rattailla hoitoon. Itse jälkihikisenä viiden bussipysäkin päähän, sillä mikään ei ole aamuisin tympeämpää kuin vartti liian aikaisin pysäkillä patsastelu. Bussimatka sosiaalisena napit korvilla ja työpaikalla tuhannen asteen suihkuun. Kuumaan siksi, että töissä tulee kuumaa vettä (kotona se aina loppuu kesken). Suihkun lämpötilansäädin ruuvataan tämän tuhlauksen jälkeen normiasentoon, ettei vaan kukaan yhdistä minua pukuhuoneen huuruisiin ikkunalaseihin ja peiliin. Paitsi että ehkä yhdistää, hehku naamalta laimenee vasta aamupäivän puolessa välissä.
Kokousta ja oikeatakin hommaa. Mukavia juttutuokioita kollegojen kanssa, hiukan kuivahtanutta pullaa. Pari rästihommaa ja kadonneita kyniä (kuka ne aina nyysii?).
Tästä tämä arki keikahtaa viikonlopuksi, josta penään aurinkoista ja lämmintä. Aamuinen juoksu rauhallisemmin askelin toiseen suuntaan. Lapsi kuralätäköihin ja kotikadulle kaatuilemaan polkupyörällään, äidille simaa siitä toisesta erästä!
J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti