Viikonloppu siintää jo tämän naisen silmissä. Elämä yhden lapsen, yhden aikuisen ja kahden koiran kodissa on muistuttanut viimeiset kaksi kuukautta (ja koko viime syksyn pakkasiin asti) eloa hiekkalaatikolla. Koirat kantavat tunnollisesti hiekka-annoksen toisensa jälkeen kotiimme ja iltaisin suihkun jälkeen voi lähes tuntea kävelevänsä hienohiekkaisella aurinkorannalla.
Imurin pölypussi oli aivan piukassa hiekkaa, pölyä ja lemmikkien karvoja. Ja jonkun pitkiä hiuksia, mene ja tiedä kenen. En ronkkinut pussia, ei tarvinnut, sillä lika suorastaan tursui äärimmilleen täyttyneestä pussista ulos.
Ajattelin, että nyt tarvitaan uusia pusseja ja painoin mieleeni imurin merkin ja numerokirjain-yhdistelmät. Prisman pitkillä käytävillä mielessäni pyöri jo muutakin ja kun pääsin pölypussien luo, muistin enää imurini merkin. Aikani tuskailtuani nappasin yhden pussipakkauksen koriini.
Kotona tuunasin pölypussien suuosan imuriini sopiviksi. Saksilla vain naps. Hiton kätevä emäntä. Ja taas imee.
Mainiota torstaita,
E
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti