Tänään olen tuntenut monta kertaa olevani väärässä paikassa, kuullut vääriä asioita, miettinyt miten suhtautua niiihin ja tehnyt turhia hommia. Turhista hommista käyköön nettikaupassa hengailu sen sijaan, että olisin korjannut kokeita, kirjoitelmia, kirjatöitä ja raportteja, joita minulla on hauenkuvilla kuvitettu kangaskassi pullollaan.
Viime yönä päästin Ansa Loukkusen pissalle kolmen aikaan. Lapseni koki saman kohtalon, joskin hänen pissapaikassaan oli enemmän lämpöasteita kuin edellisen lirijän. Takaoven raosta puhaltanut pakkasilma virkisti minua ja stressaantunut mieleni virkosi entisestään, kun lapsen vessareissun jälkeen päähäni pälkähtivät kokeet, siis ne korjaamattomat. Aamulla korjasin kokeita ennen lähtöä reitille päiväkoti-koulu ja ystäväni Ansa onnistui puremaan palasen yhden oppilaan kokeesta sillä välin, kun minun vuorostani oli poikettava huussissa. Ja tiedoksi niille lukijoille, jotka arvelevat meidän vain tramppaavan vessoissa ja takapihalla pissoilla, teemme muutakin. Tänäänkin olen juonut Pepsimaxia, jota sisareni puolusti, kun minä erehdyin kutsumaan tuota ruskeaa litkua turhuudeksi.
Päivässä on toki ollut hyviäkin hetkiä toisin kuin ankeasta alkutilityksestä voisi päätellä. Olen tänään ehtinyt jumpata työpäivän päätteeksi mainiossa työpaikan naisporukassa, viesteillyt ystäväni J:n kanssa, puhunut siskon kanssa puhelimessa lapsen oksennuksesta, saanut viettää aikaa pienen ihmisen kanssa ja harjoituttaa Loukkusta koiraeskarissa.
Parasta päivässä ovat hetket lapsen kanssa, joka jaksaa herätä aamuisin joulukalenterin voimalla. Ja iltaisin luemme kirjaa, usein liikaa pitkiä pätkiä niin, että kello on rientänyt kauas. Mutta kun kirja on niin hyvä. Tällä hetkellä luemme teosta Heinähattu, Vilttitossu ja iso Elsa. Ihan mahtava lastenkirja.
Kivaa tiistaita!
Ee
ps. Jotenkin kummallisesti kaipaan Tampereelle. Ehtisinköhän ennen joulua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti