Savupirtistä päivää.

Olen alkanut valaista tupaamme päreillä ja lämmittää savua hönkäävällä uunia tapailevalla rakennelmalla. No en ihan, vaikka vähän olivat olot sellaiset, kun tulin etupihalta Pätkän ja koirien kanssa lumitöistä. Leipomukseni, joista on tarkoitus tulla ruokalahjoja perjantaiksi muutamille työkavereille, olivat hiukan tursunneet yli vuoista. Kiertoilmauunini piti huolen siitä, että paistoastioista lumpsahtaneet taikinaklimpit olivat palaneet uunin pohjalle mustiksi, epämääräisiksi möykyiksi. Tuuletin, siis avaamalla räppänät. Muuten jäivät tuuletukset aika vähäisiksi, sen verran kärysi. Toisena toimenpiteenä irrotin palovaroittimista paristot, kun en ehtinyt juosta ylä- ja alakerran väliä kirja kädessäni huiskimassa käryä pois varoittimien antureista. Myönteisenä seikkana mainittakoon, että nyt tiedän, että kyllä, jos meille tulee kämppään joskus savua, siis silloin, kun rouva ei ole kotirouvaillut ja leiponut, heräämme varmasti metakkaan. Olen melkeinpä varma, että vähän kuurompikin heräisi. Ja mikä hienointa, alensin juuri kuuloani, kiitos kahden huutavan hälyttimen.

Leipomukset ovat edelleen uunissa, joskin paistoaika on pian täynnä. Odotan innolla paistoksiani ja etenkin testimaistamisia. Toivonen maistaessani ja jo nyt, että savustetut paakkelsit maistuvat hyviltä. Onhan vankka aikomukseni paketoida ruokaa joulupaketteihin. Varmuuden vuoksi kerron, etten paista pannukakkua, vaikka varmaan olisi pitänyt. Sen saan sentään savuamatta sisään uuniin ja ulos.


Mainiota kestai-iltaa toivottaen,

Ee