Tänään kiertelin naapurikaupungin urheiluliikkeessä aikomuksenani ostaa kesäiset tossut. Yksi tekstiviesti ja olin taas henkisesti herpaantunut: ehdin kävellä noin puoli kilometriä tossulaatikko käsipuolessa ennen kuin tajusin, etten maksanut siitä. Kipin kapin takaisin tunnustamaan ja pulittamaan latit, mukaan tarttui vielä impulssiostoksena kiva kolttukin. Mukava tunnelma lopulta, mutta hiukan hämmentää tämä tyhjäpäisyys.
Olin nuorempana kovinkin hallittu ja ennakoiva, tunnollinen suorittaja. Muutamat suuret ja suurehkot käänteet elämässäni kolauttivat ja herättivät jotain sisälläni (hyvässä ja pahassa), ja jossain vaiheessa aloin iloita rentoutuneemmasta elämänasenteestani. Hymähdellä unohtuneille avaimille ja nauraa suuremmille mokille.
On huomattavasti helpompaa elää a) itsensä b) muiden kanssa, kun saa hetkestä paremmin kiinni eikä yritä hallita lähitulevaisuutta pipo kireällä. Joku raja silti! Kyllä pitää muistaa maksaa ostokset, pestä edes useimmiten lapsen hampaat l a p s e n hammastahnalla ja palauttaa joskus mummulta vappumunkkien paistoon lainattu rasvakeitin.
Tavoitteenani on muistaa seuraavat seikat:
- puhua toisesta vain, jos on puhumassa hyvää, tärkeää ja totta
- kirjoittaa lapseni parhaita sutkautuksia talteen (tämä on hankalaa, edes samana päivänä kuulemani jutut katoavat joskus taivaan tuuliin ennen kuin ehtivät paperille)
- laittaa verhot iltaisin kiinni, jotta akvaariossa viihtyisi joku muukin kuin levä
Nyt juuri en muista muuta mielessä pidettävää.
J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti