Olen unohtanut viikonpäivät ja käyttänyt sukkia viimeksi töissä (ellei juoksu- eikä villasukkia lasketa). Lomalta näyttää ja tuntuu, siis!
Meillä ei koskaan ole hohtavan puhdasta, ainoastaan tarpeellisen. Talovanhus on sen kokoinen, että kun koko huushollin on saanut putsattua, täytyy jo aloittaa alusta. Kerroksista on hyötyä: hiekkaa on selvästi vähemmän yläkerran makuukammareissa. Harrastan siis nurkka kerrallaan -siivousta, joka toisaalta rauhoittaa, toisaalta ärsyttää, kun ei ikinä saa koko kotia kerralla siivoksi.
Viime viikonloppuna löysin itseni kuitenkin hinkkaamasta hellan nuppeja. Lapsi on ystävystynyt naapuruston lasten kanssa, eikä heidän leikkinsä kaipaa erotuomaria tai ohjelmatoimistoa kuin harvoin. Tästä hämmentyneenä en ilmeisesti keksinyt mitään muuta omaa hommaa kuin rätin heiluttelun. Vasta viime metreillä äkkäsin nojatuolin, hiivin viltin ja lehtipinon kanssa sen uumeniin, eikä aikaakaan kun samassa tuolissa olikin jo dinosaurusten pesä ja autovarikko.
Mielellänihän tietysti näyttelen jurakautista kalliota tai kilpureiden renkaanvaihtopistettä, mutta ajoitan silti loikoiluni useimmiten iltayhdeksään. Siinä hetkessä on nimittäin rauhan lisäksi sekin hyvä puoli, että köllöttelyn voi kruunata Ben&Jerry’s jäätelöämpärillä. Lempimakuhistoriani on Strawberry Cheesecake —> New York Super Fudge Chunk —> Nordic Water Peace.
”Äiti, tarkoittaako se, että syödään jätskit, sitä, että syödään kaksi jätskiä?” Ei. Päiväsaikaan perusteena on kunnon ruoan merkityksellisyys, illemmalla syyksi kelpaa ’yhden’ jäätelön tilavuus, puoli litraa. Olen kyllä uhonnut sisaruksilleni pystyväni syömään kerralla kaksi litraa jäätelöä, mutta vielä tämä on jäänyt juttelun asteelle.
Makuaistiaan kannattaa seurata. Näin teki myös appiukkoni, joka kitki rikkaruohoja yrttipenkistä. Ei tunnistanut rucolaa, mutta antoi sille mahdollisuuden. Maistettuaan päätyi toteamaan kasvin syömäkelvottomaksi ja repi kaiken pois. Jopa vannoutuneena rucolan ystävänä arvostan tuota elämänasennetta.
J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti