Lomalla kohta kokonaan

Kesälomaa takana parikymmentä tuntia. Esimies jo soitteli perään, ja itsekin viivyin vielä henkisesti duunikuvioissa hankkien kalenterin loman jälkeistä järjestystä varten. Olen viehtynyt Moleskine-vihkoihin ja koen henkilökohtaiseksi velvollisuudekseni ostaa niitä säännöllisin väliajoin, etteivät vaan Stockmannilla katso kyseistä sarjaa kehnoksi myyntiartikkeliksi. Ja miksipä katsoisivatkaan, kyse on mahdottoman laadukkaasta paperista ja yksinkertaisen kauniista tavasta kirjata ylös. Ollapa lisää ajatuksia muistiinpantavaksi! Moleskinen 18 kuukauden viikkopäivyri palvelee tarpeitani mainiosti: A4 mahtuu taitettuna kalenterin väliin repsottamatta reunojen yli ja kevään palavereissa lentelevät syksyn päivämäärät mahtuvat kalenteriin sen ulottuessa sopivasti kesäloman jälkeiseenkin eloon. Ja ne kannet! Kestävät kovaakin kulutusta ja tuoksuvat samaan aikaan oudolle ja aidolle.

Takapihan terassitalkoot ovat ajaneet minut valmistamaan tekijöille, piipahtajille ja omalle väelle ruokaa niin usein, että hyvä kun astiat riittävät 120 minuutin pesuohjelmalla. Pidän siitä, että ystävämme tietävät talomme ovien olevan auki ja toisaalta sietävät pölyä ja sekamelskaa. Ettei aina tarvitse sopia viikkoja etukäteen tapaamisista, vaan voi pistäytyä tai vaikka jäädä yöksi. Usein lisätään pöytään vielä muutama lautanen ja haetaan jostain tuolin virkaan jakkara tai pölli. Kutsumattomat vieraat ottavat toki riskin: uskontoaan tai taulujaan ovelta ovelle ehdottavat ovat jo nähneet perheemme hyvinkin pelastushaluja herättävässä tilassa. Vähintään lapsi on vaatteitta, usein mieskin pelkissä kalsareissaan, minä olen juuri herennyt komentamasta koko laumaa tai vähintään jo edesmennyttä koiruutta, joka meistä innokkaimmin olisi tehnyt tuttavuutta tulijan kanssa. Tervetuloa silti meille!

Kesäloman alkajaisiksi vein lapseni ja pikkuserkkunsa sirkusleirille. Pitkät hiukset on sidottava tiukasti kiinni, sanottiin ohjeissa. Kun lapseni kesyttämättömän hevirumpalitupeen sitoo kiinni, tarjotaan hänelle paikassa kuin paikassa sukupuoleksi tyttöä. ”Tyttöjen pukuhuone löytyy tuolta”, ”Päästäpä tyttökin keinuun” jne. En vielä ole taipunut pelkkään harmaameleerattuun ja tummansiniseen tehdäkseni pojastani pojempaa (eikä se edes auttaisi), ihmettelen vain ja korjaan päivittäin ihmisten puheita. En heidän vuokseen, vaan lapseni takia. En todellakaan kannusta sukupuolettomaan kasvatukseen. Päin vastoin, tytöillä ja pojilla on takuulla omintakeiset piirteensä, se vaan ei tarkoita vaatteiden värien kahtiajakoa saati kampausta vaan jotain paljon, paljon syvempää. Sirkuksessa päästiin vähällä, riitti kun kerran artikuloi nimen. Siinä porukassa näyttää olevan ihanasti tilaa hulluttelevalle pikkuihmiselle hiuksineen päivineen.

Päällimmäiset lomasuunnitelmani:

• lukea aamun lehti rauhassa kera puolen litran teetuopin
• jolkotella pitkin polkuja haasteen motivoimana (tästä lisää ehkä myöhemmin)
• tavata niitä, joiden haluaisi olla likempänä arjessa
• viedä pieni ratikkaan ja metroon
• telttailla, hymyillä, halata, nukkua, lukea, hengittää kesää

J