Lapseni kielikylpy on muotoa Asterix-elokuva ja Hauskat kotivideot. Hän osaa sanoa ranskaksi ”lohta vai lohta” ja hokee usein Oh my god. Syntymäpäivätoivotus kuuluu: Angry Bird to you, mutta numerot yhdestä kymmeneen sujuvat englanniksi moitteetta.
Olin itse koulussa kohtalaisen epävarma kielissä. Opin helposti kieliopin, mutta oma tuottaminen ja valmiidenkaan virkkeiden lausuminen oli ujoa ja vaivalloista. Päädyin kuitenkin opiskelemaan toisella kotimaisella, mikä olikin minulle ja monelle muullekin kenties ainoa tie saavuttaa käyttökelpoinen kielitaito. Nykyään työskentelen noin 40-prosenttisesti englannin kielellä, joka sekin vahvistuu näemmä tehokkaimmin väkisin käytettynä. Espanjan, eestin, saksan ja ranskan alkeet eivät juuri kanna mutta saavat yrittämään ymmärtämistä.
Voisin opettaa lapseni vajaakaksikieliseksi, mutta en tohdi puhua hänelle luonnontiederuotsia. Sanavarastoni on ytimekäs mutta arjessa melko tarpeeton. Tyydyn muutamiin lausahduksiin ja hokemiin. Josko niistä jokin tukisi pientä koululaista sitten joskus edes hiukan.
Erään ystäväni sukulaislapset totesivat vietettyään päiväkoti-ikäisinä muutaman kuukauden vieraassa maassa, että ”nyt se paha olo siellä päiväkodissa alkaa pikku hiljaa hellittää”. Aika karua, vaikka tuossa vaiheessa tietysti jo lohdullistakin kuultavaa. Kieli on pienellekin tärkeä väline, ja vasta sen sujuessa muukin maistuu. Uuden kielen omaksuminen on todella väsyttävää mutta viimein palkitsevaa. Sitä tuntee itsensä tyhmäksi ja aneemiseksi, kun ei pysty ilmaisemaan tunteitaan ja ajatuksiaan haluamallaan tavalla. Tyytyy vain välttämättömään ja sitäkin joutuu oikomaan, kun tarvittavat sanat ovat hukassa.
Silloin tällöin pääsi tukemaan suomenruotsalaisten suomen kielen käyttöä. Löysin itseni puhumasta huonoa suomea: jätin surutta aikamuodot ja verbien taivutuksetkin pois. Ymmärrän, että murteet tarttuvat helposti, mutta kuinka altis vaikutteille sitä voi olla?! En osannut puhua ylpeästi oikein, vaan alensin oman taitoni kuulijan taitojen tasolle. Selkokieli olisi noissa tilanteissa ollut molempia osapuolia miellyttävämpi vaihtoehto.
Suomen kieli on minulle rakas, ja haluan lapsenikin oppivan sen rikkauden. Keskityn siis siihen, joka sujuu ja jonka vivahteilla voi leikitellä. Mun tarttee kampaa mun tukka. Kekä tahtoo lisempiä suklaita?
J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti