Työmatkapyöräilyä

Yksitoista vuotta sitten päätin, että alle viiden kilometrin pituiset matkat on taitettava omin voimin. Autoa ei ollut. Niinpä oli järkevää yhdistää arkiseen kulkemiseen liikunta. Vaikkei autoa, oli minulla polkupyörä. Polkupyörän ja uuden pyöräilykypärän innoittamana laajensin sääntöäni: alle kymmenen kilometrin mittaiset siirtymät tulee tehdä polkupyörällä. Asiaan sisältyi muutamia poikkeuksia. Serkun häihin ei ollut pakko pyöräillä, vaikka kirkkoon olisi ollut matkaa vain pari kilometriä. Yliopistolle sai mennä kaatosateessa bussilla. Muutenkin sai käyttää järkeään, muttei lintsailuun.

Pyöräilin kesätöihin. Sisko varoitteli hajusta. –Kohta sua sanotaan haisukassaksi. Työmatkapyöräily oli tavallaan esteetöntä, pyörätiet olivat sileät ja matka taittui sykkeen noustessa ylämäissä. Ainoa este oli suihku tai oikeammin sen puuttuminen. Kymmenen kilometrin reippaan pyöräilyn jälkeen iholle nousi hiki, jota sai pyyhittyä paperilla, mutta jota siitä huolimatta riitti imeytymään supermarketin kassan keinokuituiseen asuun. Olin vaativa. Ensin olisin kaivannut juoksevaa vettä ihoni huuhtelemiseen ja sitten kuivauskaappia pyöräilyvaatteiden kuivattamiseen. En luovuttanut. Päätin, että mieluummin hikoan pyöräilystä kuin bussissa istumisesta ja lakkaan murehtimasta kuivauskaapin puuttumista. Välillä tuskanhikoilutti. Ihmisten kummastelu näet ärsytti ja edelleen työmatkapyöräilijää pidetään outona spartalaisena. 

Kerron nyt kaikille. Pyöräilyssä ei ole mitään ihmeellistä. Usein tulee hiki, välillä luulee vastatuulen takia polkevansa kuntopyörää ja vaihtovaatteet ovat ryppyiset. Reisissä tuntuu ja välillä haarovälissä. Rahaa menee pistosuojattuihin kumeihin ja pyörän huoltamiseen. Enemmän rahaa kuitenkin säästyy. Kunto nousee ja työpäivän edetessä hiki laskee. Kymmenen aikaan aamulla voi hyvällä omallatunnolla syödä välipalaa. 

Helsingin Sanomat uutisoi polkupyöräilijöiden kerrostalosta (HS 1.9.2012). Minä muutan! Kohteessa ei ole lainkaan asuntokohtaisia autopaikkoja, vaan merkityt pyöräpaikat sisätiloissa. Talo olisi täynnä samanlaisia kuin minä, ristiriitojen ihmisiä. Niitä, jotka samaan aikaan säästävät ja kuluttavat. Se on pyöräillessä mahdollista.

Polkemisiin!

Ee