Aloin pikkujäbän sairasloman innoittamana neuloa. Kyseessä on sellainen neulekauluri, jonka toivon valmistuvan pian, enkä jäävän sinne mä pidän pienen tauon tästä neuletyöstä-lootaan. Langat kaivoin kellarissa olevasta laatikosta, yhdestä monista ja puikotkin löytyivät sieltä. Sitten vain 70 silmukkaa puikolle ja tekemään. Vähän tuli jo resoriin, yksi oikein ja kaksi nurin, virheitä, mutta ketä kiinnostaa. Ei ketään. Neulominen rentouttaa, sanoi aivotutkija lehdessä ja kuulemma lisää innovatiivisuutta. Olen pian tyyni ideanikkari.
Ilta on sujunut mainiosti, samoin päiväkin. Roudasin jalkavaivaisen lapsen, joka on lähes kaksiviikkoisen vuodeleponsa aikana oppinut voltin eteenpäin, päiväksi Tampereelle mielenterveydellisistä syistä. Menimme junalla, söimme entisessä opiskelukaupungissani, ostimme legoja Stockalta ja keinuimme leikkipuistossa. Ja sitten junalla kotiin. Pieni ihminen nukkui paluumatkan ja kysyi kotikaupungin asemalla, kun kiiruhdimme puskapissalle, että tuliko juna samaa reittiä takaisin. Häneltä kun jäivät maisemien katselut vähiin nukkumisen takia. Juu, samalla reitillä oltiin.
Olin reilu äiti ja annoin illan iloksi lapsen uida ammeessa. Itse istuin kylppärissä pöntön kannella ja neuloin. Kysyin, mikä oli parasta reissussa. Stocka, sanoi lapsi. Miksi, kyselin perusteluita. Legojen takia. Minusta Tampereessa oli parasta Tampere.
Autottoman päivän illassa,
Ee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti