keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Kunpa aina muistaisin,

että niin moni asia elämässä on tosi hyvin. En kitisisi, rutisisi, valittaisi, hermoilisi, kiiruhtaisi, pähkäilisi, stressaisi, vaan ymmärtäisin, että kaikki on tässä.

Huoli pienestä ihmisestä pakottaa aikuisen miettimään yhtä isoa asiaa, elämää. Iltarukouksellekin oli taas aikaa. Ihan kuin muina iltoina ei muka olisi.


Sateisena aamuna, lastenosastolla,

Ee

Onneni on olla...

2 kommenttia:

  1. Voi E, hirveesti haleja ja voimia! T: Lilli

    VastaaPoista
  2. Voihan suru, paljon voimia!! Toivottavasti kyse ei ole mistään kovin vakavasta ja kaikki kääntyy taas parhain päin. Olette ajatuksissani! T. Eeva

    VastaaPoista