Kolmenkympin viikko on takana. Kävin kaupassa kerran ja seitsemän päivää mussutettiin sitä, mitä mutsi oli kaupasta kotiin kyörännyt. Jauhelihakasviskeitto ei ollut pienen ihmisen suosikkiruokaa, mutta skipattuaan porkkanat, parsa- ja kukkakaalin sekä liemen, pystyi hän syömään jauhelihaa ja pottua. Itse sulatin tyytyväisenä leipää pakastimesta ja söin kaalien maustamaa keittoa. Loppuviikosta sentään oli lapselle mieluista ruokaa, kanaa.
Tänään oli uuden kauppareissun aika, rahaa meni sattumalta kolmekymppiä ja ostin Pepsimaxiakin pidettyäni korkin kiinni koko viime viikon. Hyvältähän se musta kulta maistui, joskin teki hyvää huomata, että ihminen pärjää hyvin ilman kaikkia mussutustuotteitakin. Siskoni tosin tiesi kertoa, ettei PM ole turhuus ja pikkusiskona uskon asian mukisematta.
Olen ollut tolkuttoman laiska ja pitänyt imuria kaksi päivää sohvan päädyssä. Ei ole vain huvittanut vapaapäivinä siivota. Vessan sentään siivosin ja sängyt petasin. En siis aivan rappiolle ole itseäni päästänyt, mutta vasta tänään imutin koirankarvapallerot ja kilon hiekkaa lattioilta. Olen muuttumassa boheemiksi, hitaaksi ja takkutukkaiseksi voikukkien rakastajaksi, niin kaameassa kunnossa on kuontalokin. Tänään ajattelin ihan pestä hiukset ja harjatakin, ensimmäisen kerran sitten perjantain. Ei, en ole depressiivinen. Ja kyllä, olen peseytynyt muuten päivittäin. Hygienia, sitä minä rakastan. Kysykää vaikka siskoltani, hän tosin vielä enemmän. Hän on kerran levitoinut itsensä ulos yleisestä vessasta välttääkseen koskemasta saastuneisiin rakenteisiin. Olin paikalla Tampereen Tullintorilla. Todistan siis kertomani.
Äitini kääntyisi haudassaan, jos olisi haudassa, jos tietäisi, millaista elämää täällä vietetään. Ei imuroida, eikä kammata hiuksia. Raavitaan vain päänahkaa ja juodaan hiilihappojuomia. "Jos teidän lattialle kuolisi joku, niin viikon antaisitte sen tuossa maata", sanoi äitee kesällä katsottuaan muuttokuormaamme. Ei tarvitse hänen olla huolissaan. Huomenna on taas akateeminen tytär puhtaine hiuksineen sorvin ääressä ja työpäivän aikana koirankarvaton koti odottaa asujaansa.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...
Ee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti