Äidin seuraan tympääntynyt kuusivuotias koetteli hermoja heti eskarista päästyään. Intti kauppareissun aikana donitsia, lelua ja ostoskärryn työntövuoroa, ja äidin ratkaisut olivat lähtökohtaisesti huonoja. Aika vähän tarvittiin siihen, että kassan lähestyessä kärryyn lensi voimauttavaa Pepsiä ja suklaata.
Kotona lepäiltiin vähän ja tapeltiin nurkkapaikasta sohvalla. Ruokailun jälkeen suunniteltu ulkoilu porrastettiin naapurin lasten rientäessä hätiin. Poika pihaan ja äiti rauhaan. Kolaa, suklaata ja soitto ystävälle - näillä saatiin ranteet löysiksi taas.
Liityin pihaporukkaan pölyiset matot ja piiska kainalossa. Mattojen tamppauksen tiimellyksessä kuulin, että naapurin nelivuotias rakastuu isona Robiniin ja ystävänsä Frontside Ollieen. Raitis ilma sai meidät molemmat hyvälle tuulelle, sen kunniaksi tehtiin pyöräretki leikkipuistoon. Parasta keväässä on leikkipaikkojen täyttyminen ja lasten spontaani melske.
Päivän opetus: ulkoilma lannistaa mörrimöykkyyden ja mörrimöykyn äitinä toimimisen haasteet. Suklaa tuo konstiin ripauksen lisävarmuutta. Huomenna on taas iskäkin vastaanottamassa osumia.
J
torstai 27. maaliskuuta 2014
sunnuntai 23. maaliskuuta 2014
Kumpi oli ensin?
"Parhaat saavat mitalin ja loput pelkän paperitodistuksen”, ajattelee opettajan lapsi.
Sama tyyppi on tänäänkin ehtinyt ajatella melko monimutkaisia ja hauskojakin. On pähkäilty maailman ensimmäisen vauvan ongelmaa: miten se on edes ylettynyt ovenkahvoihin? Kuka on se toiseksi ensimmäinen ihminen, joka ensimmäisestä on voinut kertoa muille? On mietitty nopeinta tapaa peseytyä. On koitettu ymmärtää sitä, miten elämä koko ajan jatkuu, eikä aikaa voi pysäyttää. Kuolemakin mietityttää.
Vanhat painajaiset käyvät enää nipistämässä häntä, mutta uudet ovat hankalampia. Tukeuduin Tulenkantaja-palkittujen Aino ja Ville Tietäväisen ohjeeseen: paha uni kannattaa kertoa jollekin. Jo tieto tästä taisi helpottaa, ja nyt pieni tuhisee rauhallisena unten mailla. Huomenna jaksaa taas pohtia ja melskata.
Pihaa piristävät narsissit ja ne rohkeat tulppaaninalut, jotka eivät pelkää yöpakkasia eivätkä jalkapalloja. Kottikärryihinkin saatiin uusi rengas, joten ei tarvitse enää kolalla kuskata menneen syksyn lehtiä. Tänään kylvettiin kesäkukkia ja herneitä niin, että multa levisi ja vesi pärskyi. Yskäpotilas sai tekemistä ilman hengästymistä, ja äidin tekosyyt imuroinnin välttämiseksi valuivat mullan mukana sormien välistä.
Onnistuin viettämään koko sunnuntain pyjamassa kylvöpuuhista ja mummilavierailusta huolimatta. Huomenna täytyy vissiin jo vaihtaa kostyymiä.
Aurinkoista viikkoa kaikille!
J
Sama tyyppi on tänäänkin ehtinyt ajatella melko monimutkaisia ja hauskojakin. On pähkäilty maailman ensimmäisen vauvan ongelmaa: miten se on edes ylettynyt ovenkahvoihin? Kuka on se toiseksi ensimmäinen ihminen, joka ensimmäisestä on voinut kertoa muille? On mietitty nopeinta tapaa peseytyä. On koitettu ymmärtää sitä, miten elämä koko ajan jatkuu, eikä aikaa voi pysäyttää. Kuolemakin mietityttää.
Vanhat painajaiset käyvät enää nipistämässä häntä, mutta uudet ovat hankalampia. Tukeuduin Tulenkantaja-palkittujen Aino ja Ville Tietäväisen ohjeeseen: paha uni kannattaa kertoa jollekin. Jo tieto tästä taisi helpottaa, ja nyt pieni tuhisee rauhallisena unten mailla. Huomenna jaksaa taas pohtia ja melskata.
Pihaa piristävät narsissit ja ne rohkeat tulppaaninalut, jotka eivät pelkää yöpakkasia eivätkä jalkapalloja. Kottikärryihinkin saatiin uusi rengas, joten ei tarvitse enää kolalla kuskata menneen syksyn lehtiä. Tänään kylvettiin kesäkukkia ja herneitä niin, että multa levisi ja vesi pärskyi. Yskäpotilas sai tekemistä ilman hengästymistä, ja äidin tekosyyt imuroinnin välttämiseksi valuivat mullan mukana sormien välistä.
Onnistuin viettämään koko sunnuntain pyjamassa kylvöpuuhista ja mummilavierailusta huolimatta. Huomenna täytyy vissiin jo vaihtaa kostyymiä.
Aurinkoista viikkoa kaikille!
J
tiistai 11. maaliskuuta 2014
Lumikolan TET ja puttauksen alkeet
Kiirettä pitää! On projektia, tuntijakoesityksiä, kokouksia, arviointia ynnä muuta. Lauantain koepino hoidettiin elokuvavuokraamon ja pikaruoan voimin: yksi mutusti ja vahtasi, toinen pisteytti. Ihanasti kohdattiin, sentään samassa huoneessa. Tänään sisustin juhlasalin laskimilla ja taulukkokirjoilla. Enää ei voi kuin toivoa pitkiä hiilihydraatteja abiturienttien eväiden joukkoon.
Illoissa on jo kevään tuntua. Siirryin työpäivän jälkeen pihalle haravoimaan huvikseni. Kottikärryistä on rengas irti ja ilmaton, joten lehtikasat siirtyivät lumikolalla. Naapurin rouvan kanssa vaihdettiin muutama tärkeä ajatus kodeista ja koirista, ja sitten olikin jo pimeä. Siirryin sisätiloihin vastaanottaakseni muutaman minuutin päästä multaisen ja murheellisen poikasenkin pihalta. Hole in one kasvihuoneen ovessa oli syypää suruun. Lasia saa aina. Tärkeintä oli, etteivät pikku golfaajat saaneet sirpaleista haavoja, juurihan äitiä paikattiin.
Poika koulutti saippuakuplia. Pienimmät oppivat puikkelehtimaan oksien välistä. Hetkeä myöhemmin keskusteltiin jäätymisestä. Sovittiin, että joskus yritetään päästä todistajiksi paikan päälle, kun järvi jäätyy. Tai pikemminkin viereen. Otetaan kaakaota mukaan. Sitä ennen kumminkin hymyillään saapuvalle keväälle ja hypätään kesän syliin. Valoisia aamuja ja iltoja kaikille teille, ja varsinkin E:n teille!
J
Illoissa on jo kevään tuntua. Siirryin työpäivän jälkeen pihalle haravoimaan huvikseni. Kottikärryistä on rengas irti ja ilmaton, joten lehtikasat siirtyivät lumikolalla. Naapurin rouvan kanssa vaihdettiin muutama tärkeä ajatus kodeista ja koirista, ja sitten olikin jo pimeä. Siirryin sisätiloihin vastaanottaakseni muutaman minuutin päästä multaisen ja murheellisen poikasenkin pihalta. Hole in one kasvihuoneen ovessa oli syypää suruun. Lasia saa aina. Tärkeintä oli, etteivät pikku golfaajat saaneet sirpaleista haavoja, juurihan äitiä paikattiin.
Poika koulutti saippuakuplia. Pienimmät oppivat puikkelehtimaan oksien välistä. Hetkeä myöhemmin keskusteltiin jäätymisestä. Sovittiin, että joskus yritetään päästä todistajiksi paikan päälle, kun järvi jäätyy. Tai pikemminkin viereen. Otetaan kaakaota mukaan. Sitä ennen kumminkin hymyillään saapuvalle keväälle ja hypätään kesän syliin. Valoisia aamuja ja iltoja kaikille teille, ja varsinkin E:n teille!
J
keskiviikko 26. helmikuuta 2014
Ensiavun yöpäivystys säilytettävä!
Murumiekkonen jaksoi telmiä aamupäivän uimahallissa, mutta illansuussa elokuvateatterissa olo tukaloitui, ja paukkumaissitötterön jälkeen poika oli jo kuumeinen. Loppuloma sujuu siis lepäillen, mikä kuulostaa sangen mukavalta kaiken (joskin mukavan) tohinan jälkeen.
Iskä kantoi viimein papan sohvalle uuvahtaneen miekkosen autoon ja omaan kotiin unille. Koti-ilta aikuisten kesken väsähti puolestaan avokadon tienoolla. Olin valmistamassa iltapalaa, kun mokoma avokadon kivi pyristeli liiaksi vastaan. Veitsi lipsahti hedelmän läpi sivaltaen mennessään sormeen mojovan haavan. Viittausasennossa tilanneraportti sohvalle. Iltakymmeneltä sitä kaipaa toisenkin mielipiteen ennen kuin säntää terveyskeskukseen. Kyllä se siitä - ei se siitä. Ota taksi, ei kuumeista poikaa herätetä ensiavun odotusaulaan.
Taksin virkaa toimitti ihana ystävä naapurista. Ehdittiinpä päivittää kuulumiset samalla, kun odotettiin, puhdistettiin, tikattiin, rokotettiin ja odotettiin mahdollisia rokotusreaktioita. Nyt on kaikki hyvin: sormi paketissa ilman jännevaurioita ja höpötysvajettakin korjattu tehokkaalla tunteroisella.
Mies meni kuumepotilaan viekkoon keräämään voimia huomiseen hoitsuna hääräämiseen. Itse järsin avokadosta sen puolen, josta veitsi ei sojota läpi. Sen saa joku kaksikätinen huomenissa irrottaa.
J
Iskä kantoi viimein papan sohvalle uuvahtaneen miekkosen autoon ja omaan kotiin unille. Koti-ilta aikuisten kesken väsähti puolestaan avokadon tienoolla. Olin valmistamassa iltapalaa, kun mokoma avokadon kivi pyristeli liiaksi vastaan. Veitsi lipsahti hedelmän läpi sivaltaen mennessään sormeen mojovan haavan. Viittausasennossa tilanneraportti sohvalle. Iltakymmeneltä sitä kaipaa toisenkin mielipiteen ennen kuin säntää terveyskeskukseen. Kyllä se siitä - ei se siitä. Ota taksi, ei kuumeista poikaa herätetä ensiavun odotusaulaan.
Taksin virkaa toimitti ihana ystävä naapurista. Ehdittiinpä päivittää kuulumiset samalla, kun odotettiin, puhdistettiin, tikattiin, rokotettiin ja odotettiin mahdollisia rokotusreaktioita. Nyt on kaikki hyvin: sormi paketissa ilman jännevaurioita ja höpötysvajettakin korjattu tehokkaalla tunteroisella.
Mies meni kuumepotilaan viekkoon keräämään voimia huomiseen hoitsuna hääräämiseen. Itse järsin avokadosta sen puolen, josta veitsi ei sojota läpi. Sen saa joku kaksikätinen huomenissa irrottaa.
J
tiistai 25. helmikuuta 2014
Kyökkihelvetti
Lapsemme täytti helmikuun alussa kuusi. Juhlia ehdimme vasta kolme viikkoa varsinaisen päivän jälkeen johtuen yhdestä vesopäivästä ja Pitkän kahdesta työviikonlopusta. Niinpä juhlimme hiihtolomalla.
Leivoin kaksi kokonaista päivää, ensin kaverisynttäreille, jossa lasten suosikkeja olivat popcornit ja sitten ystävä- ja sukulaissynttäreille. Leipomukset onnistuivat erinomaisesti siihen asti, kunnes aloin väsätä täytekakkuja. Jouduin helvetillisiin ongelmiin. Lukekaa ja välttäkää samat virheet.
1. Älä vatkaa kymmentä munaa ja tonkallista sokeria liian pienessä astiassa. Aluksi kaikki voi vaikuttaa hyvältä, mutta kun munat ja sokeri löytävät toisensa ja vaahtoutuvat, alkaa tilanpuute uhata kulhoa kuin perhettä, johon putkahtaa kolmessa vuodessa kolme lasta. On mahdollista, että vaahtoa valuu jopa kerjäävän koiran niskaan, jos siis omistat koiran, joka kerjää.
2. Älä paista kahta kakkupohjaa samaan aikaan uunissa, vaikka uunisi olisi kiertoilmauuni. Toinen kakkupohja saattaa jäädä keskeltä mössöksi.
3. Älä kaiva keskeltä mössöksi jäänyttä kakkupohjaa tyhjäksi ja paikkaa monttua muruilla, joita vuuan reunoihin jäi, vaikka voitelit ja korppujauhotit vuuan.
4. Älä jätä täyttämääsi kakkua pöydälle ja käänny selin, jos omistat ahneen koiran, jolla on sokerikakkutaikinaa niskakarvoissaan.
5. Älä luule, että voit korjata kakkukatastrofisi kuorruttamalla kakun ihanalla suklaasulalla. Suklaa maistuu taivaalliselta, mutta saa kakun näyttämään lehmän lantakokkareelta, kun kuorrutettava kakku on epämuodostunut ja murusista rakennettu.
6. Älä epäröi heittää kakkuja roskiin ja tehdä uusia kaupasta seuraavana aamuna ostamiisi valmiisiin kakkupohjiin.
Päivitystahtiin kiristystä luvaten,
Ee
Leivoin kaksi kokonaista päivää, ensin kaverisynttäreille, jossa lasten suosikkeja olivat popcornit ja sitten ystävä- ja sukulaissynttäreille. Leipomukset onnistuivat erinomaisesti siihen asti, kunnes aloin väsätä täytekakkuja. Jouduin helvetillisiin ongelmiin. Lukekaa ja välttäkää samat virheet.
1. Älä vatkaa kymmentä munaa ja tonkallista sokeria liian pienessä astiassa. Aluksi kaikki voi vaikuttaa hyvältä, mutta kun munat ja sokeri löytävät toisensa ja vaahtoutuvat, alkaa tilanpuute uhata kulhoa kuin perhettä, johon putkahtaa kolmessa vuodessa kolme lasta. On mahdollista, että vaahtoa valuu jopa kerjäävän koiran niskaan, jos siis omistat koiran, joka kerjää.
2. Älä paista kahta kakkupohjaa samaan aikaan uunissa, vaikka uunisi olisi kiertoilmauuni. Toinen kakkupohja saattaa jäädä keskeltä mössöksi.
3. Älä kaiva keskeltä mössöksi jäänyttä kakkupohjaa tyhjäksi ja paikkaa monttua muruilla, joita vuuan reunoihin jäi, vaikka voitelit ja korppujauhotit vuuan.
4. Älä jätä täyttämääsi kakkua pöydälle ja käänny selin, jos omistat ahneen koiran, jolla on sokerikakkutaikinaa niskakarvoissaan.
5. Älä luule, että voit korjata kakkukatastrofisi kuorruttamalla kakun ihanalla suklaasulalla. Suklaa maistuu taivaalliselta, mutta saa kakun näyttämään lehmän lantakokkareelta, kun kuorrutettava kakku on epämuodostunut ja murusista rakennettu.
6. Älä epäröi heittää kakkuja roskiin ja tehdä uusia kaupasta seuraavana aamuna ostamiisi valmiisiin kakkupohjiin.
Päivitystahtiin kiristystä luvaten,
Ee
lauantai 22. helmikuuta 2014
Tuoliton tammikuu
Vietin tammikuun tuolitta. Kyseessä on Prisma Studion projekti, johon lähdin suin päin mukaan. Aina piristää ajatella toisin jotkin arjen toiminnot. Hiukan täytyi antaa periksi ja istua, ainakin henkilöautossa ja lentokoneessa, mutta muuten olin sinnikäs. Pienikin myönnytys vesittää helposti tällaiset hankkeet.
Joulukuun puolella odotin tuolittomalta tammikuulta iltojen monipuolistumista: josko seisaallaan tulisi hoitaneeksi juoksevia asiota ympäri huushollia. Luettuani pystyasennosta innostuin myös sen positiivisesta vaikutuksesta ryhtiin ja virkeystilaan. Huomaan sohvailevani nykyään enemmän kuin aiemmin. Syksy rauhoitettiin eskarilaisen uuden arjen vuoksi, sitten jalkojen vaivakierre pakotti lepäämään. Ensin se masensi, sitten siihen tottui, ja nyt pidemmän päälle se on alkanut ahdistaa uudestaan.
Ensimmäisen päivän käännyttyä iltaan huomasin, että makuulla voi roikkua netissä ihan yhtä paljon kuin istuen. Tajusin myös, että istuminen ei ole harkittua kuten vaikkapa lenkille lähtö. Löysinkin itseni istumasta kolme kertaa. Ruokailu seisten ei tuonut toivottua rauhaa lapsiperheen ateriointiin, mutta jatkoin silti.
Kuukausi meni lopulta nopeasti, vaikka ensimmäiset viikot tuntuivat takkuisilta.
Hankalinta tuolittomuudessa oli juuri ruokailutilanteisiin rauhoittuminen. Polvillaan olo ja asennon alituinen vaihtuminen siirsi levottomuuden syömäseuraankin. Kyse oli kuitenkin vain kuukauden jaksosta, jonka sieti vain tietämällä sen loppuvan joskus.
Välttelin myös lattialla istumista, eikä se ollutkaan ihan helppoa pienen lapsen äidille ja vielä pienempien tädille. Konttasin ja kyhäsin tyynyistä itselleni makoilupaikkoja. Tämä ei tuntunut järin tarkoituksenmukaiselta, ja jatkossa aion rakentaa Legoista ja pukea taaperoita istuen. Lasten kanssa missään asennossa ei ehdi olla liian pitkään!
Matkustus oli käytännössä ainoa sallittu syy istua ravintolaruokailujen lisäksi. Ennen tammikuuta luulin seisovani bussimatkat ja istuvani ainoastaan henkilöautossa, mutta bussissa istumisesta tuli alusta alkaen olennainen lepohetki pystyssä vietettyyn päivään. Turvallisuusnäkökulma antoi lisäsyyn istumiselle: turvavyössä istuminen oli järkevin asento.
Puolikas viikko kului tuolillisena; työmatka vaati lentokoneessa istumista ja ravintolassa syömistä. En osannut nauttia noin paljosta istumisesta, mikä vahvisti tämän hankkeen mielekkyyttä.
Kuukausi ilman tuolia vaikutti mm. seuraavilla tavoilla:
Elimistö tottui pystyasentoon alun jatkuvan nälän, janon ja silmittömän väsymyksen jälkeen. Ei ole enää minkäänlaista ongelmaa jaksaa jaloillaan tuntitolkulla, ja makuulle kaipaa vasta illalla. Ensin tehokkuus töitä tehdessä parani, mutta loppukuusta saattoi hyvinkin harhailla netissä vanhaan malliin. Työpaikan huoltojoukoillekaan ei riittänyt hommia, kun seisominen tuntui pian täysin luonnolliselta.
Unenlaatu parani kummasti, eikä seisominen rasittanut mitään yksittäistä osaa kehosta. Jalkojen liika rasittuminen oli peikkolistalla kärjessä - onneksi tämä pelko osoittautui turhaksi! Jumppasin päivittäin jalkateriä fysioterapeutin ohjeiden mukaisesti, ja haaste on saattanut jopa olla eduksi kantakalvojen toipumisessa. On tullut keskityttyä jalkojen asentoon.
Töissä muutama muukin innostui asiasta (useimmat ainoastaan säälivät tai kummastelivat), ja jokunen opiskelijakin seisoi kemian tunneilla varmaan vaan myötätunnosta. Ottipa joku onkeensakin, kun ehdotin läksyjen tekoa vaihteeksi seisten. Ja kun yksi seisoo kahvitauolla, siihen saattaa hyvällä tuurilla saada vahingossa seuraa, ja yhtäkkiä istumiseen käytetyt minuutit vähenevät muiltakin.
Huomasin, kuinka hirveän paljon ihminen istuu. Kyllä siitä siivun voi ihan pysyvästi höylätä! Kunhan työpisteen ergonomia on kunnossa, ei koneella notkuminen ole enää suoranaisesti pois muusta toiminnasta. Hommasin kotiin läppäritelineen, joka hilaa koneen pystyssä pönöttävän ulottuville. Tulevaisuudessa aion viettää työpäivät seisten ruoka- ja kahvitaukoja lukuunottamatta. Mitäköhän seuraavaksi keksisi?
J
Joulukuun puolella odotin tuolittomalta tammikuulta iltojen monipuolistumista: josko seisaallaan tulisi hoitaneeksi juoksevia asiota ympäri huushollia. Luettuani pystyasennosta innostuin myös sen positiivisesta vaikutuksesta ryhtiin ja virkeystilaan. Huomaan sohvailevani nykyään enemmän kuin aiemmin. Syksy rauhoitettiin eskarilaisen uuden arjen vuoksi, sitten jalkojen vaivakierre pakotti lepäämään. Ensin se masensi, sitten siihen tottui, ja nyt pidemmän päälle se on alkanut ahdistaa uudestaan.
Ensimmäisen päivän käännyttyä iltaan huomasin, että makuulla voi roikkua netissä ihan yhtä paljon kuin istuen. Tajusin myös, että istuminen ei ole harkittua kuten vaikkapa lenkille lähtö. Löysinkin itseni istumasta kolme kertaa. Ruokailu seisten ei tuonut toivottua rauhaa lapsiperheen ateriointiin, mutta jatkoin silti.
Kuukausi meni lopulta nopeasti, vaikka ensimmäiset viikot tuntuivat takkuisilta.
Hankalinta tuolittomuudessa oli juuri ruokailutilanteisiin rauhoittuminen. Polvillaan olo ja asennon alituinen vaihtuminen siirsi levottomuuden syömäseuraankin. Kyse oli kuitenkin vain kuukauden jaksosta, jonka sieti vain tietämällä sen loppuvan joskus.
Välttelin myös lattialla istumista, eikä se ollutkaan ihan helppoa pienen lapsen äidille ja vielä pienempien tädille. Konttasin ja kyhäsin tyynyistä itselleni makoilupaikkoja. Tämä ei tuntunut järin tarkoituksenmukaiselta, ja jatkossa aion rakentaa Legoista ja pukea taaperoita istuen. Lasten kanssa missään asennossa ei ehdi olla liian pitkään!
Matkustus oli käytännössä ainoa sallittu syy istua ravintolaruokailujen lisäksi. Ennen tammikuuta luulin seisovani bussimatkat ja istuvani ainoastaan henkilöautossa, mutta bussissa istumisesta tuli alusta alkaen olennainen lepohetki pystyssä vietettyyn päivään. Turvallisuusnäkökulma antoi lisäsyyn istumiselle: turvavyössä istuminen oli järkevin asento.
Puolikas viikko kului tuolillisena; työmatka vaati lentokoneessa istumista ja ravintolassa syömistä. En osannut nauttia noin paljosta istumisesta, mikä vahvisti tämän hankkeen mielekkyyttä.
Kuukausi ilman tuolia vaikutti mm. seuraavilla tavoilla:
Elimistö tottui pystyasentoon alun jatkuvan nälän, janon ja silmittömän väsymyksen jälkeen. Ei ole enää minkäänlaista ongelmaa jaksaa jaloillaan tuntitolkulla, ja makuulle kaipaa vasta illalla. Ensin tehokkuus töitä tehdessä parani, mutta loppukuusta saattoi hyvinkin harhailla netissä vanhaan malliin. Työpaikan huoltojoukoillekaan ei riittänyt hommia, kun seisominen tuntui pian täysin luonnolliselta.
Unenlaatu parani kummasti, eikä seisominen rasittanut mitään yksittäistä osaa kehosta. Jalkojen liika rasittuminen oli peikkolistalla kärjessä - onneksi tämä pelko osoittautui turhaksi! Jumppasin päivittäin jalkateriä fysioterapeutin ohjeiden mukaisesti, ja haaste on saattanut jopa olla eduksi kantakalvojen toipumisessa. On tullut keskityttyä jalkojen asentoon.
Töissä muutama muukin innostui asiasta (useimmat ainoastaan säälivät tai kummastelivat), ja jokunen opiskelijakin seisoi kemian tunneilla varmaan vaan myötätunnosta. Ottipa joku onkeensakin, kun ehdotin läksyjen tekoa vaihteeksi seisten. Ja kun yksi seisoo kahvitauolla, siihen saattaa hyvällä tuurilla saada vahingossa seuraa, ja yhtäkkiä istumiseen käytetyt minuutit vähenevät muiltakin.
Huomasin, kuinka hirveän paljon ihminen istuu. Kyllä siitä siivun voi ihan pysyvästi höylätä! Kunhan työpisteen ergonomia on kunnossa, ei koneella notkuminen ole enää suoranaisesti pois muusta toiminnasta. Hommasin kotiin läppäritelineen, joka hilaa koneen pystyssä pönöttävän ulottuville. Tulevaisuudessa aion viettää työpäivät seisten ruoka- ja kahvitaukoja lukuunottamatta. Mitäköhän seuraavaksi keksisi?
J
Pipa päässä
Näytät ihan unimussukalta", sanoi poika, kun eilen kömmin sohvalta auttamaan omatoimista ulkoilijaa kintaiden kanssa. Päiväunieni aikana rikottiin jäätä rautakangella ja sulatettiin lunta vessasta haetun veden avulla. Talvilomalainen taitaa jo odottaa kesää.
Illaksi heräsin yhdistetyille kippo- ja vaatekutsuille, joilla sai vaihtaa kaapissa lojuvat kuteensa toisten tamineisiin ikäänkuin kompensoidakseen kippotilauksia. Kiva loma aluillaan!
Aiemmin tällä viikolla kävin kampaajalla. Oma kampaaja oli pahasti varattuna, joten varasin ajan työkaverin suosittelemasta liikkeestä. Kärvistelin aamupäivän töissä pesemättömällä kuontalolla siinä toivossa, että hyppytunnin aikana saan puhtaan tukan ja vaihdan kuivat latvat otsatukkaan. Ajauduin kuitenkin jollekin liukuhihnalle: toimitus kesti vartin, sain otsatukan ilman pesua saati viimeistelyä, mutta köyhdyin vain euron per minuutti. Olisi ilmeisesti pitänyt osata tilata nuo muut vaiheet erikseen. Paikassa on ideaa, vaikka vedinkin pipon päähäni heti kampaamon ulkopuolella ja tuunasin pöhöttyneen otsiksen pinneillä lopputyöpäiväksi. Moni herra siisti oman päänsä pikapikaa viitosella, eikä latvojen tasoittamisesta yleisesti ole mukavaa maksaa kymmeniä euroja.
Tänään(kin) juhlittiin Pätkän syntymäpäiviä. Pätkä on nykyään vähemmän pätkä kuin kuusi vuotta sitten. Kiitos kakusta ja hauskoista kemuista! Ja pahoittelut mahdollisesta headspin-kaljusta! Onnea on ystävykset, jotka pääsevät yhteiselle aaltopituudelle suoraan tuulikaapissa, vaikka edellisestä tapaamisesta olisikin aikaa. Niitä ystävyksiä on nyt kahdessa polvessa, ja kohta nähdään enemmän arjenkin käänteissä.
Ps. Lukijamme M: nestekaasupullon huurtuminen johtuu juuri nesteen muuttumisesta pullon sisällä kaasuksi, mikä endotermisena reaktiona sitoo lämpöä ympäristöstä ja saa pullon kyljen jäähtymään. Huurretta muodostuu sitä enemmän, mitä enemmän kaasua pääsee kerralla pullosta ulos. Päinvastainen ilmiö olisi vaikkapa itse nestekaasun palaminen, joka vapauttaa lämpöä ympäristöön kuumentaen esim. grillimakkaran.
Pps. Muut lukijamme: edellinen ilmiö liittyy aiemmin päivällä käymäämme luonnontieteelliseen keskusteluun. Pirteät munat goes science.
J
Illaksi heräsin yhdistetyille kippo- ja vaatekutsuille, joilla sai vaihtaa kaapissa lojuvat kuteensa toisten tamineisiin ikäänkuin kompensoidakseen kippotilauksia. Kiva loma aluillaan!
Aiemmin tällä viikolla kävin kampaajalla. Oma kampaaja oli pahasti varattuna, joten varasin ajan työkaverin suosittelemasta liikkeestä. Kärvistelin aamupäivän töissä pesemättömällä kuontalolla siinä toivossa, että hyppytunnin aikana saan puhtaan tukan ja vaihdan kuivat latvat otsatukkaan. Ajauduin kuitenkin jollekin liukuhihnalle: toimitus kesti vartin, sain otsatukan ilman pesua saati viimeistelyä, mutta köyhdyin vain euron per minuutti. Olisi ilmeisesti pitänyt osata tilata nuo muut vaiheet erikseen. Paikassa on ideaa, vaikka vedinkin pipon päähäni heti kampaamon ulkopuolella ja tuunasin pöhöttyneen otsiksen pinneillä lopputyöpäiväksi. Moni herra siisti oman päänsä pikapikaa viitosella, eikä latvojen tasoittamisesta yleisesti ole mukavaa maksaa kymmeniä euroja.
Tänään(kin) juhlittiin Pätkän syntymäpäiviä. Pätkä on nykyään vähemmän pätkä kuin kuusi vuotta sitten. Kiitos kakusta ja hauskoista kemuista! Ja pahoittelut mahdollisesta headspin-kaljusta! Onnea on ystävykset, jotka pääsevät yhteiselle aaltopituudelle suoraan tuulikaapissa, vaikka edellisestä tapaamisesta olisikin aikaa. Niitä ystävyksiä on nyt kahdessa polvessa, ja kohta nähdään enemmän arjenkin käänteissä.
Ps. Lukijamme M: nestekaasupullon huurtuminen johtuu juuri nesteen muuttumisesta pullon sisällä kaasuksi, mikä endotermisena reaktiona sitoo lämpöä ympäristöstä ja saa pullon kyljen jäähtymään. Huurretta muodostuu sitä enemmän, mitä enemmän kaasua pääsee kerralla pullosta ulos. Päinvastainen ilmiö olisi vaikkapa itse nestekaasun palaminen, joka vapauttaa lämpöä ympäristöön kuumentaen esim. grillimakkaran.
Pps. Muut lukijamme: edellinen ilmiö liittyy aiemmin päivällä käymäämme luonnontieteelliseen keskusteluun. Pirteät munat goes science.
J
Tilaa:
Kommentit (Atom)