"Parhaat saavat mitalin ja loput pelkän paperitodistuksen”, ajattelee opettajan lapsi.
Sama tyyppi on tänäänkin ehtinyt ajatella melko monimutkaisia ja hauskojakin. On pähkäilty maailman ensimmäisen vauvan ongelmaa: miten se on edes ylettynyt ovenkahvoihin? Kuka on se toiseksi ensimmäinen ihminen, joka ensimmäisestä on voinut kertoa muille? On mietitty nopeinta tapaa peseytyä. On koitettu ymmärtää sitä, miten elämä koko ajan jatkuu, eikä aikaa voi pysäyttää. Kuolemakin mietityttää.
Vanhat painajaiset käyvät enää nipistämässä häntä, mutta uudet ovat hankalampia. Tukeuduin Tulenkantaja-palkittujen Aino ja Ville Tietäväisen ohjeeseen: paha uni kannattaa kertoa jollekin. Jo tieto tästä taisi helpottaa, ja nyt pieni tuhisee rauhallisena unten mailla. Huomenna jaksaa taas pohtia ja melskata.
Pihaa piristävät narsissit ja ne rohkeat tulppaaninalut, jotka eivät pelkää yöpakkasia eivätkä jalkapalloja. Kottikärryihinkin saatiin uusi rengas, joten ei tarvitse enää kolalla kuskata menneen syksyn lehtiä. Tänään kylvettiin kesäkukkia ja herneitä niin, että multa levisi ja vesi pärskyi. Yskäpotilas sai tekemistä ilman hengästymistä, ja äidin tekosyyt imuroinnin välttämiseksi valuivat mullan mukana sormien välistä.
Onnistuin viettämään koko sunnuntain pyjamassa kylvöpuuhista ja mummilavierailusta huolimatta. Huomenna täytyy vissiin jo vaihtaa kostyymiä.
Aurinkoista viikkoa kaikille!
J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti