"Miksi hitossa se tulee taas tänne?"
"Emmä tiedä! Nyt meet viemään sen takasin!"
"Moooooi!"
"Ymmärrätkö, että sun täytyy pysyä siellä? Me ei tulla tänne enää uudelleen, jos sä et pysy siellä!"
"Mene nyt. Juokse sinne! Tee niinku muutkin!"
"Mee nyt!"
"Voi j*malauta. Mä en kestä!"
"Lopeta! Mä en ota sua mukaan tänne ensi kerralla!"
"Kato nyt miten paljon reippaampia noi toiset on! Ne tekee, mitä sanotaan."
"Mut ne voi olla hei nollaseiskoja!"
"Niin, mut silti."
"Mooooi!"
"Mee nyt sinne jonoon! Hei, mee nyt!"
Istuin tunnin ajan vihreällä, muovisella nurmella. Pieni ihminen juoksi muiden pienten ihmisten kanssa, laittoi ylleen sinisen liivin ja harjoitteli pallon kuljettamista. Välillä hän makasi nurmella ja tarkkaili palloiluhallin isoja kattovaloja. Valmentaja innosti, nosti nurmesta, hauskuutti ja nauratti. Pienillä ihmisillä oli mukavaa, ainakin suurimmalla osalla. Minun pieni ihmiseni etsi välillä katsellaan minua kentän reunalta, nosti peukalonsa ylös ja hymyili! Minä viitoin takaisin ja hymyilin.
Osaa nurmen reunalla ei hymyilyttänyt. Olin harvoja naisia, pääosa kentän reunalla odottelijoista oli miehiä, isiä, joiden hermoja kiristi. Vieressäni istui pariskunta, jonka 3,5-vuotias poika ei tahtonut pelata, vaan juosta vanhempiensa luokse, juoda vettä ja katsella reunalta. Vanhemmat ja edestakaisin juossut poika kävivät ylläolevan keskustelun. Lopuksi perheen äiti ilmoitti, ettei isän tarvitsisi seuraavalla kerralla tulla mukaan, mihin isä vastasi: "Mä en tiedä, mikä muhun on mennyt. Mä oon ihan pois ittestäni."
Meinasin sanoa kyseiselle kyselijä-isälle, että urheilukenttäraivo häneen oli mennyt. Se sama, joka pujahtaa jääkiekkopelissä yhden jos toisenkin penkkiurheilijan sisälle. Ja se raivo puskee aikuiseen, joka unelmissaan on nähnyt lapsensa potkivan palloa kuin Sami Hyypiä. Joku isä mietti ääneen, että jos poika osaisi pelata aikuisena kuin Litmanen. Hyvä, ettei suustani muljahtanut sanojen jonoa, jonka sisältö olisi ollut kutakuinkin se, että ei kannata toivoa lapsestaan Litmasta, koska Litmasella oli niin paljon vammoja. Kerran oli silmävammakin, pullonkorkista.
Toinen isä oli huolissaan siitä, ettei hänen lapsensa juossut aina oikeaan suuntaan. Niinpä isäkin meni kentälle. Kymmenen pientä ihmistä, yhdeksän poikaa ja yksi tyttö, valmentaja ja sitten tämä beigeen takkiin, farkkuihin ja nahkakenkiin sonnustautunut isä, juoksivat kentällä edestakaisin. Tai oikeastaan juoksevia pikkupoikia oli vain kahdeksan. Tämä yksi, jota juokseva isä piti kädestä, lensi. Isä juoksi kuin ravihevonen ajolähdön jälkeen pienen kentän päästä toiseen ja lapsi yritti parhaansa mukaan pysyä perässä. Kohta siltä muljahtaa kyynärpää, ajattelin ja mietin, mitä tapahtuisi, jos arviolta 85-kiloinen isä kaatuisi jonkun pienen ihmisen päälle. Olin huojentunut, että oma lapseni oli kaikkein isokokoisin lapsi kentällä. Laskin, että kyllä reilut parikymmentä kiloa kestää, jos päälle rojahtaa kesken jalkapallopelin aikuinen mies. Kaikkein eniten kiitin kuitenkin luojaani siitä, että istuin muovisella nurmella, enkä valmentanut jalkapalloilijoita. Itseni tuntien olisi näyttänyt beigetakkiselle punaista korttia. Sanallisesti.
Täysin kommentoimatta en pystynyt olemaan. Joku isä kommentoi reunalta minun pientä ihmistäni, joka katseli kesken pelin palloiluhallin lamppuja. "Hidas sytytys tolla, kun vaan katselee", tokaisi yksi hihattomaan paitaan sonnustautunut, pulleamasuinen isä ja sai vieruskaverinsa nauramaan. Vastasin hänelle, että "Niin, hän on puoliksi hämäläinen." Mies jäi tuijottamaan minua suu raollaan. Minä hymyilin takaisin.
Ei silti, kyllä äiditkin voivat innostua jalkapallosta. Kokoonpanolla kaksi mutsia ja kolme lasta pelasimme tänään jalkapallon uusinta muunnosta jalkavaraspalloa. Siinä kaksi äitiä pelaa vanhimman lapsen kanssa jalkapalloa leikkipuistossa kahden nuorimman varastaessa palloa itselleen. Varaslapset nauroivat niin, että juokseminenkin oli hankalaa, jalat venkoilivat kuin kuminauhat.
Mainiota kestaita!
E
ps. Meillä on arpajaiset! Kaivahan tiistainen postaus esiin ja käy osallistumassa.
keskiviikko 9. toukokuuta 2012
tiistai 8. toukokuuta 2012
Lapsi pitää valppaana nuutuneemmankin äidin
Vie lapsi tieteisluennolle ja ota mukaan hiljaisia ja fiksuja leluja, kuten liikennemerkkipelikortit, niin hän näyttää luennoitsijalle stop-merkkiä, punaista valoa sekä jalankulku kiellettyä. Seuraavaksi hän laittaa aurinkolasit auditoriossa nenälleen ja ilmoittaa: ”Tää on ihan pimee konsertti”. Vie lapsi tämän jälkeen kotiin.
Naapurustossamme kiersi juttu, että eräältä perheeltä oli nyysitty pihasta mönkijä. Samaan aikaan huomasimme autotallin avaimen (mallia 20 cm ja täyttä rautaa) kadonneen ovesta. Tällä seudulla on suht leppoisin mielin saanut pitää ovensa auki. Seuraa armoton etsintäoperaatio: jätinkö sen oveen vai otinko sisälle? Pesinkö sen takin taskussa (ei, ei se mahdu taskuun ja kone olisi jo kolinallaan ilmoittanut)? Tippuiko nurmelle kuin temppuilin hiekkaleluja kauniimpaan kekoon?
Päädyimme naulaamaan oven sisäpuolelta kiinni ja hankkimaan seuraavana päivänä uuden salvan. Ei muuta kuin mies sorkkaraudan varteen ja vanha lukko väkivalloin irti. Ei tarvittu kovasti valtaa, joten turhaa pöllivät avaimen. Uusi lukko tilalle ja yörauha oli taattu.
Kului minuutin verran lukkonäpertelystä ja lapsi kaivaa kaivatun avaimen lelukaapistaan. Sekin on nyt napakammin kiinni. Yrittäkääpäs nyt kähveltää kahden lukon läpi te, joita turhaan syytimme!
Sorkkarautamies kävi juuri ilmoittamassa, että hänellä on nyt minulle mainostauon verran aikaa. Kiitin kohteliaasti saamastani huomiosta ja työnsin työhuoneeni ulkopuolelle - ilmeisen toivottu reaktio, työhuoneeni ulkopuolelta nimittäin ulottuu askeleetta jääkaapin oluthyllylle. Penkkiurheilu yhdistää minut ja tietokoneen sekä mieheni ja sohvan. Puolisen tuntia ja lätkä saa tehdä tilaa suosikkisarjalleni Solsidan (Onnea onkimassa, FST5)!
J
Naapurustossamme kiersi juttu, että eräältä perheeltä oli nyysitty pihasta mönkijä. Samaan aikaan huomasimme autotallin avaimen (mallia 20 cm ja täyttä rautaa) kadonneen ovesta. Tällä seudulla on suht leppoisin mielin saanut pitää ovensa auki. Seuraa armoton etsintäoperaatio: jätinkö sen oveen vai otinko sisälle? Pesinkö sen takin taskussa (ei, ei se mahdu taskuun ja kone olisi jo kolinallaan ilmoittanut)? Tippuiko nurmelle kuin temppuilin hiekkaleluja kauniimpaan kekoon?
Päädyimme naulaamaan oven sisäpuolelta kiinni ja hankkimaan seuraavana päivänä uuden salvan. Ei muuta kuin mies sorkkaraudan varteen ja vanha lukko väkivalloin irti. Ei tarvittu kovasti valtaa, joten turhaa pöllivät avaimen. Uusi lukko tilalle ja yörauha oli taattu.
Kului minuutin verran lukkonäpertelystä ja lapsi kaivaa kaivatun avaimen lelukaapistaan. Sekin on nyt napakammin kiinni. Yrittäkääpäs nyt kähveltää kahden lukon läpi te, joita turhaan syytimme!
Sorkkarautamies kävi juuri ilmoittamassa, että hänellä on nyt minulle mainostauon verran aikaa. Kiitin kohteliaasti saamastani huomiosta ja työnsin työhuoneeni ulkopuolelle - ilmeisen toivottu reaktio, työhuoneeni ulkopuolelta nimittäin ulottuu askeleetta jääkaapin oluthyllylle. Penkkiurheilu yhdistää minut ja tietokoneen sekä mieheni ja sohvan. Puolisen tuntia ja lätkä saa tehdä tilaa suosikkisarjalleni Solsidan (Onnea onkimassa, FST5)!
J
Arpajaiset!
Blogimme on saanut sisäänsä tuhansia kirjaimia, satoja sanoja, kymmeniä ajatuksia. Monet ovat käyneet lukemassa, sillä sivumme on ladattu kuukaudessa yli tuhat kertaa. Kiitos, että luet!
Ensi tiistaina, 15.5. klo 21, arvomme kaikkien kommenttinsa jättävien kesken 20 euron lahjakortin Eilen Designin nettikauppaan.
Kirjoita siis, sano vaikka moi. Olisi mukava tietää, mitä meinaat. Pirteistä munista ja ihan mistä tahansa muusta.
Kommentoida voi myös anonyymisti, vaikkapa nimimerkin suojin.
Mainiota tiistaita toivottaen,
E
sunnuntai 6. toukokuuta 2012
Makkaraa? Ei kiitos!
Katsoin jo kaukaa kylttiä, jossa julistettiin viidennen syntymäpäivän koittaneen. Ei kai se ole tänään, mietin ja pysäköin pihaan vain huomatakseni, että paikallisen Lions Clubin jäsenet tarjoilivat grillimakkaroita paikalle tulleille vanhemmille miehille. Hetken mietin, että jättäisinkö asiani maanantaille, mutta viikonloppua seuraava pitkä työpäivä ei antanut vaihtoehtoja. Kun en ehtisi alkuviikosta millään, oli pakko hoitaa asia sillä siunaamalla hetkellä.
Jouduin komentamaan itseäni: "Mene nyt!". Astelin makkarakojun ohitse ja toivoin, ettei sisätiloissa olisi kuin henkilökuntaa. Toiveeni oli kuolleena syntynyt. Sisällä, kahden ja puolen neliön tilassa, oli väkeä samassa suhteessa kuin viime keväänä Kauppatorilla jääkiekon maailmanmestaruusjuhlissa. Syykin selvisi, arpajaiset. Palkinnot olivat kesää silmälläpitäviä: tikkataulu ja lämpömittari. Voittajan kelpaisi heitellä tikkoja pihamaalla ja lämpömittarin voittavan naapurin ukon päivitellä orapihlaja-aidan takaa, kuinkaa viileää ja sateista on taas ollut.
Tiskillä minun oli pakko kaivaa esiin kainaloon puristamani auton huoltokirja. Olin etukäteen yrittänyt selvittää, mitä autolleni pitäisi tehdä. Pyysin hommaan reilu kuukausi sitten apuakin. Hiljaisella automatkalla hanttimiehen paikalla istunut kyytiläinen luki huoltokirjaa vaivaantuneena ja huolestuneena mutisten jotakin tarvittavista huolloista. Luulin huoltokirjan vaikeaselkoisuuden ahdistavan häntä kuten minua, mutta seuraavana päivänä ymmärsin, että olin väärässä. Huoltokirja ahdisti vain minua. Hänen syynsä oli vähän isompi, elämä.
Iäkkäät miehet keskeyttivät viidensien ja kuudensien arpalippujen raapustamisen, kun astahdin autohuollon tiskille.
-Hei, mitäs sulle?
-Tulin auton huoltoaikaa varaamaan.
-Mitäs sille pitäisi tehdä?
-Tota, kun mä en tiedä. Mä kyllä yritin lukea sitä tästä huoltokirjasta.
-Aha.
-Niin, kun tää auto on ollut mulla vasta vähän aikaa. Tai siis kohta vuoden. Seitkytneljätuhatta ajettu.
-Aha. Näytäs sitä kirjaa. Joo, öljynvaihto ja raitisilmasuodatin uusiksi. Onkos siinä ollut jotain vikaa?
-Ei ole, tosi hyvin on toiminut.
-Aha. Ja rekisterinumero on...
-Niin, se on, öö, niin se on tää...
-Just. Tuu 16.5. klo 8, niin katotaan.
-Mä tuun. Moikka!
-Heiny.
Arviolta 30 korvaa kuunteli minun ja huoltomiehen keskustelua. Arviolta sama määrä silmiä tuijotti selkääni, kun yritin päästä ulos. Ovessa luki vedä, minä työnsin ensin. Perkule. Onneksi oli hame ja korkokengät. Ja mukana isot aurinkolasit, joihin liittyen pieni ihminen kysyi vappuna, yritinkö jotenkin naamioitua, kun laitoin valkolakitettuun päähäni vielä kyseiset lasit. Harmi, ettei minulla ollut ylioppilaslakkia mukanani autohuollossa.
Tänään autohuolet olivat pienempiä, mutta sitäkin likaisempia. Paska(nen) auto, voisi sanoa. Kiitos naakkojen.
Alkavaa viikkoa toivottaen,
E
Jouduin komentamaan itseäni: "Mene nyt!". Astelin makkarakojun ohitse ja toivoin, ettei sisätiloissa olisi kuin henkilökuntaa. Toiveeni oli kuolleena syntynyt. Sisällä, kahden ja puolen neliön tilassa, oli väkeä samassa suhteessa kuin viime keväänä Kauppatorilla jääkiekon maailmanmestaruusjuhlissa. Syykin selvisi, arpajaiset. Palkinnot olivat kesää silmälläpitäviä: tikkataulu ja lämpömittari. Voittajan kelpaisi heitellä tikkoja pihamaalla ja lämpömittarin voittavan naapurin ukon päivitellä orapihlaja-aidan takaa, kuinkaa viileää ja sateista on taas ollut.
Tiskillä minun oli pakko kaivaa esiin kainaloon puristamani auton huoltokirja. Olin etukäteen yrittänyt selvittää, mitä autolleni pitäisi tehdä. Pyysin hommaan reilu kuukausi sitten apuakin. Hiljaisella automatkalla hanttimiehen paikalla istunut kyytiläinen luki huoltokirjaa vaivaantuneena ja huolestuneena mutisten jotakin tarvittavista huolloista. Luulin huoltokirjan vaikeaselkoisuuden ahdistavan häntä kuten minua, mutta seuraavana päivänä ymmärsin, että olin väärässä. Huoltokirja ahdisti vain minua. Hänen syynsä oli vähän isompi, elämä.
Iäkkäät miehet keskeyttivät viidensien ja kuudensien arpalippujen raapustamisen, kun astahdin autohuollon tiskille.
-Hei, mitäs sulle?
-Tulin auton huoltoaikaa varaamaan.
-Mitäs sille pitäisi tehdä?
-Tota, kun mä en tiedä. Mä kyllä yritin lukea sitä tästä huoltokirjasta.
-Aha.
-Niin, kun tää auto on ollut mulla vasta vähän aikaa. Tai siis kohta vuoden. Seitkytneljätuhatta ajettu.
-Aha. Näytäs sitä kirjaa. Joo, öljynvaihto ja raitisilmasuodatin uusiksi. Onkos siinä ollut jotain vikaa?
-Ei ole, tosi hyvin on toiminut.
-Aha. Ja rekisterinumero on...
-Niin, se on, öö, niin se on tää...
-Just. Tuu 16.5. klo 8, niin katotaan.
-Mä tuun. Moikka!
-Heiny.
Arviolta 30 korvaa kuunteli minun ja huoltomiehen keskustelua. Arviolta sama määrä silmiä tuijotti selkääni, kun yritin päästä ulos. Ovessa luki vedä, minä työnsin ensin. Perkule. Onneksi oli hame ja korkokengät. Ja mukana isot aurinkolasit, joihin liittyen pieni ihminen kysyi vappuna, yritinkö jotenkin naamioitua, kun laitoin valkolakitettuun päähäni vielä kyseiset lasit. Harmi, ettei minulla ollut ylioppilaslakkia mukanani autohuollossa.
Tänään autohuolet olivat pienempiä, mutta sitäkin likaisempia. Paska(nen) auto, voisi sanoa. Kiitos naakkojen.
Alkavaa viikkoa toivottaen,
E
lauantai 5. toukokuuta 2012
Jos mietit, mikä oranssi hahmo harppoi takapihallasi, se olin minä. Ostetaan kotiseutuni kartta ja kuivat sukat.
Tiivis kaksipäiväinen Helsingissä takana. Hotellihuoneen sänky kutsui iltakävelyn ja kirsikkaoluen jälkeen. Pidin tutun linjan ja nukuin laidalla roikkuen, vaikka kerrankin olisin voinut vallata koko sängyn. Aamupalan hotkin kotona opittuun malliin, mutta murusia tarvitsi pyyhkiä tällä kertaa vain omista suupielistä.
Jos työkseen kiskoo perässään laumaa, joka toisinaan muistuttaa impulsiivista kivirekeä, on yllättävän helppo heittää keskittymiskyky kulkuvälineen hattuhyllylle ja kulkea porukan mukana huolehtimatta mistään. Saldona bussimatka oikealla linjalla mutta väärään suuntaan, kadotettu rinnuksissa heilunut henkilöllisyyskyltti ja vartija, joka hienovaraisesti tiedusteli, mahtaako tämä olla henkilön kapsäkki.
Käsillä oma ilta. Muu väki telttailee (toivottavasti) huomiseen. Iltapäivällä pikavisiitti leninkikaupoille. Matkat täytin pitkillä puheluilla, jotka lapsen läsnäollessa sekottuvat kotihärdelliin ja jotka siksi niin usein jäävät soittamatta, vaikka tärkeiden ihmisien tärkeys on ja pysyy.
Kävin myös juoksemassa (lue: eksymässä) läheisillä metsäteillä. Jokamiehenoikeuden rajamailla hiippailin asutuksen lähettyvillä mutta mielestäni yksityisyyttä kunnioittavan tai ainakin peräänkuuluttavan matkan päässä. Tämä tarkoitti paikoin suolla rämpimistä, toisaalla pikatien ojassa nilkuttamista ja muualla hakkuiden yli koikkelehtimista. Se se vasta hämärältä vaikuttaa, hämärämmältä kuin rehellisesti pihan poikki oikaisu, sanoisin. Ilta täyttyi siis umpikujista, pihoihin päättyvistä teistä ja kurasta. Jälkikäteen tärkeintä ovat kuitenkin ihanan väsyneet jalat ja ulkoillut mieli.
Spelttimurot ja pakastimen pakkotyhjennyksestä seuranneet pensasmustikat (ensin ihminen säilöö, sitten säästää säilömiään tärkeähköjä vieraita varten, viimein kiirehtii säilöttyjen syömistä, jotta seuraava sato mahtuu pakastimeen) sekä Somersby muodostivat iltapalan, jota täytyi täydentää hyvällä suklaalla. Nyt muutama rivi Tuomas Kyrölle hykertelyä, sittemmin keskeytymätöntä unta kunnes sitä on tarpeeksi. Keskellä sänkyä.
J
Jos työkseen kiskoo perässään laumaa, joka toisinaan muistuttaa impulsiivista kivirekeä, on yllättävän helppo heittää keskittymiskyky kulkuvälineen hattuhyllylle ja kulkea porukan mukana huolehtimatta mistään. Saldona bussimatka oikealla linjalla mutta väärään suuntaan, kadotettu rinnuksissa heilunut henkilöllisyyskyltti ja vartija, joka hienovaraisesti tiedusteli, mahtaako tämä olla henkilön kapsäkki.
Käsillä oma ilta. Muu väki telttailee (toivottavasti) huomiseen. Iltapäivällä pikavisiitti leninkikaupoille. Matkat täytin pitkillä puheluilla, jotka lapsen läsnäollessa sekottuvat kotihärdelliin ja jotka siksi niin usein jäävät soittamatta, vaikka tärkeiden ihmisien tärkeys on ja pysyy.
Kävin myös juoksemassa (lue: eksymässä) läheisillä metsäteillä. Jokamiehenoikeuden rajamailla hiippailin asutuksen lähettyvillä mutta mielestäni yksityisyyttä kunnioittavan tai ainakin peräänkuuluttavan matkan päässä. Tämä tarkoitti paikoin suolla rämpimistä, toisaalla pikatien ojassa nilkuttamista ja muualla hakkuiden yli koikkelehtimista. Se se vasta hämärältä vaikuttaa, hämärämmältä kuin rehellisesti pihan poikki oikaisu, sanoisin. Ilta täyttyi siis umpikujista, pihoihin päättyvistä teistä ja kurasta. Jälkikäteen tärkeintä ovat kuitenkin ihanan väsyneet jalat ja ulkoillut mieli.
Spelttimurot ja pakastimen pakkotyhjennyksestä seuranneet pensasmustikat (ensin ihminen säilöö, sitten säästää säilömiään tärkeähköjä vieraita varten, viimein kiirehtii säilöttyjen syömistä, jotta seuraava sato mahtuu pakastimeen) sekä Somersby muodostivat iltapalan, jota täytyi täydentää hyvällä suklaalla. Nyt muutama rivi Tuomas Kyrölle hykertelyä, sittemmin keskeytymätöntä unta kunnes sitä on tarpeeksi. Keskellä sänkyä.
J
perjantai 4. toukokuuta 2012
24 kiloa onnea
Tutkimusten mukaan liikunta lisää ihmisten tyytyväisyyttä elämään. Yhdyn tutkijan mielipiteeseen ja laajennan näkökulmaa todeten, että minun liikkumiseni lisää myös lähipiirini tyytyväisyyttä elämään. Liikkuneena olen kivempaa seuraa kuin liikkumattomana. Hymyilen enemmän ja murisen vähemmän.
Liikunnasta huolimatta minulla ei eilen ollut siivousintoa. Niinpä pesin vessan olosuhteiden pakottamana. En ole ikinä halunnut asioida junan vessassa ja siksi pitkät junamatkat ovat minulle hankalia. En myöskään halua, että kotivessassani voin silmät sulkemalla aistia yhden junan vessaan oleellisesti liittyvän asian, urean hajun. Pienen ihmisen omatoiminen vessakäyttäytyminen on välillä sellaista, että vessaa on puunattava päivittäin. Pissaaminen toimii näet toisinaan niin, että kun pieni ihminen katsoo vasemmalle, pissaa hän vasemmalle ja toisinpäin. Siksi eilenkin avasin siivouskomeron oven ja ryhdyin työpäivän jälkeen toimiin.
Eilen hoidin myös kotini viherkasveja. Oli pakko, sillä muutamat niistä roskaavat niin paljon, että joudun hurruttamaan imurilla niiden lähiympäristöä taajaan. Biojäteastia kutsui yhtä lankaköynnöstä, joka ei pitänyt vedettömyydestä. Roskakaapin kolistelun ja kauppareissun jälkeen meillä alkoi taas vihertää. Totuus on, että minulla on kivoja kukkasia vain toisinaan ja vain siksi, että ostan uusia, kun edelliset alkavat näyttää rämähtäneiltä. Tänään hommasin kupsahtaneen lankaköynnöksen tilalle kodinonnen. Aika näyttää, kuinka minun ja onnin elo sujuu ja onko minun etsittävä uutta onnea jo kesän aikana.
Melko yllättävää! Pieni ihminen tosin kysyi, että "saadaanko me oikeasti sen miehen luvalla ottaa mutteri, vai onko se varastamista?".
Kun tulimme kotiin, löysimme ammatin valitsemiseen liittyvän kortin, joka tuli pienelle ihmiselle Åbosta. Palomiesoppiin på svenska! Vain Ruotsissa haetaan potentiaalisia palomieskoulutukseen näin sydämellisesti!
 |
| Paljasjalkakenkä. |
Liikunnasta huolimatta minulla ei eilen ollut siivousintoa. Niinpä pesin vessan olosuhteiden pakottamana. En ole ikinä halunnut asioida junan vessassa ja siksi pitkät junamatkat ovat minulle hankalia. En myöskään halua, että kotivessassani voin silmät sulkemalla aistia yhden junan vessaan oleellisesti liittyvän asian, urean hajun. Pienen ihmisen omatoiminen vessakäyttäytyminen on välillä sellaista, että vessaa on puunattava päivittäin. Pissaaminen toimii näet toisinaan niin, että kun pieni ihminen katsoo vasemmalle, pissaa hän vasemmalle ja toisinpäin. Siksi eilenkin avasin siivouskomeron oven ja ryhdyin työpäivän jälkeen toimiin.
 |
| Vierailin eilen työni puolesta eräässä oppilaitoksessa, jossa oli tämä "siivous komero". Minulla ei sellaista ole, enkä tahtoisikaan, sillä onhan siivouskomero ihan eri asia. |
Eilen hoidin myös kotini viherkasveja. Oli pakko, sillä muutamat niistä roskaavat niin paljon, että joudun hurruttamaan imurilla niiden lähiympäristöä taajaan. Biojäteastia kutsui yhtä lankaköynnöstä, joka ei pitänyt vedettömyydestä. Roskakaapin kolistelun ja kauppareissun jälkeen meillä alkoi taas vihertää. Totuus on, että minulla on kivoja kukkasia vain toisinaan ja vain siksi, että ostan uusia, kun edelliset alkavat näyttää rämähtäneiltä. Tänään hommasin kupsahtaneen lankaköynnöksen tilalle kodinonnen. Aika näyttää, kuinka minun ja onnin elo sujuu ja onko minun etsittävä uutta onnea jo kesän aikana.
Päivän
vilpittömästi yllättävin juttu sattui samaisella kukanostoreissulla. Tarvitsimme mutterin, pienen metallisen pyörylän, jonka katoaminen oli saanut pienen
ihmisen polkupyörän etummaisen lokasuojan pitämään ritinää. Etsin
paikallisesta Prismasta uutta. Palvelu oli erinomaista ja
sopiva mutteri löytyi.
"Otatko muuta?"
"Kiitos ei!"
"Vie se mutteri mukanasi. Ei yksittäisille ole hintaa, joten ei siitä rahasteta."
"Aha, ai jaa, no kiitos tosi kovasti sitten."
"Eipä kestä!"
Kun tulimme kotiin, löysimme ammatin valitsemiseen liittyvän kortin, joka tuli pienelle ihmiselle Åbosta. Palomiesoppiin på svenska! Vain Ruotsissa haetaan potentiaalisia palomieskoulutukseen näin sydämellisesti!
Alkuillasta piipahdin kirpputorilla etsimässä aarteita, kuten pieni ihminen kirpputorien tonkimista kutsuu. Riihimäen lasin purkit huutelivat minua luokseen ja varmistavat mukaan pääsynsä vilauttamalla hyvin edullisia hintojaan. Joku ei ollut tainnut hoksata, että näistä purkeista voisi pyytää vähän enemmänkin rahaa kuin alle kolme euroa purkilta.
Kirpputorilla haahuilemisen jälkeen osallistuin eläimellisiin leikkeihin. "Tää panda olis hyvis...", kuului leikin aloitus.
Iltasella saimme iltapalaseuraa minulle ja pienelle ihmiselle tärkeästä ihmisestä. Joimme teetä ja meillä oli tosi mukavaa. Onnea on ystävyys. Ja Kiinasta tuotu tee.
Eilisenkin päivän paras hetki, joka onneksi toistuu niin monesti, näytti tältä.
Mukavaa lauantaita toivottaen,
E
keskiviikko 2. toukokuuta 2012
E-aineita
"Nimeni on E ja olen Pepsimax-riippuvainen.
Aluksi join Pepsimaxia vain siskoni luona, enkä opiskeluaikana ostanut juomaa kotiin kuin joskus ja jouluna. Kun valmistuin ja menin oikeisiin töihin, rahavarantoni suurenivat. Ja siitä se sitten lähti, käsistä.
Ostopäätökseeni vaikuttivat aiemmat ongelmattomat kokeilukerrat. Olin nauttinut tuota tummaa juomaa mukavissa tilanteissa ja ihmiset, joihin luotin, joivat Pepsimaxia. Itse liitin juoman moniin erilaisiin tilanteisiin, arkeen ja juhlaan ja nykyään juon esimerkiksi kokouspepsit kuukausittain.
Pahempien riippuvuuksien pelossa olen latkinut ja lipittänyt Pepsimaxia ja sanonut esimerkiksi karkkipusseille hyvin usein ei Pepsimaxin tukemana. Pepsimaxin kohdalla ei siis voi puhua porttiteoriasta, jonka mukaan tämä kasvisuutejuoma veisi kohti kovempia aineita, päinvastoin PM on pitänyt minut kaukana monesta muusta. Kuinka monta juhlaakin olen viettänyt selvinpäin Pepsimaxia nauttien.
Tunnistan Pepsimaxin maun ja erotan sen muista kasvisuutejuomista. Olen toisinaan joutunut tyytymään muihin juomiin ja huomannut, että ne eivät ole minua varten. Kaikkein kamalinta on juoda ravitsemusliikkeessä haalean ruskeana lasiin suihkuavaa, kevyttä kasvisuutejuomaa, joka maistuu siltä kuin olisi laittanut lasiin yhden neljänneksen Pepsimaxia ja loput vettä. Sokerilliset versiot eivät maistu yhtä hyviltä, ne ovat liian makeita minulle. Toisista mustista juomista taas maistan vain makeutusaineen.
Olen yrittänyt vierottaa itseäni Pepsimaxista. Ensioire: päänsärky. Kaikkinensa vieroitusoireet ovat olleet sitä mittaluokkaa, että on tarvittu vähintään ½ litraa juomaa taltuttamaan yläpään jomotus. Työpäiväänikin Pepsimax on vaikuttanut. Toisinaan olen havahtunut kesken työtehtävien ja huomannut, että haluaisin juoda Pepsimaxia töissäkin. Olenhan minä niin kyllä tehnytkin.
Hammaslääkärissä käydessäni puhuin riippuvuudestani. Hammaslääkäri myönteli, että huonoahan ne hapolliset juomat hampaille tekevät, mutta ilmaisi samaan hengenvetoon juoneensa tätä minullekin niin tuttua juomaa viime kesän helteillä litratolkulla. Lääkäri hymyili valkeat hampaat loistaen ja minunkin suuni oli terve. Nähdään neljän vuoden päästä, hammaslääkäri toivotti ja minun teki mieli lisätä, että 1500 Pepsimax-litran jälkeen.
Olen yrittänyt vierottaa itseäni myös E-ainepelotteluilla. Samaan aikaan pieni ääni päässäni on huutanut, että Pepsimax on terveellisempää kuin huumeet, liika alkoholin kittaaminen tai jatkuvat hiilariähkyt. Ja että yksi ydinvoimalaonnettomuus itärajan takana ja tadam, E-aineet ovat pienin kuona elimistössäni.
Tänään, Pepsimax-lasillinen seuranani, päätin selvittää, mitä kaikkea tuo musta kulta sisältää. Hartwall kertoo nettisivuillaan seuraavaa:
Pepsimaxin sisältö:
Vesi, hiilidioksidi, väri (E150d), makeutusaineet (E951, E950), happamuudensäätöaineet (E338, E330, E331), aromit (mm. kofeiini). Sisältää fenyylialaniinin lähteen. (http://www.hartwall.fi/fi/Juomat/tuoteryhmat/Virvoitusjuomat/Pepsi/Pepsi-Max/)
E-koodien tarkempaan sisältöön tutustuin Euroopan Unionin lisäainesivustolla:
E150d: Sulphite ammonia caramel
E951: Aspartame
E950: Acesulfame K
E338: Phosphoric acid
E330: Citric acid
E331: Sodium citrates
(https://webgate.ec.europa.eu/sanco_foods/main/?event=substances.search&substances.pagination=1)
Liha on heikko ja Pepsimax hyvää. Ostin vappuna kahdeksan litran säästöpakkauksen. Sää oli niin lämmin ja Prismassa pitkät välimatkat jalkapallo-hyllyn, meikkiosaston ja purkkapussien välillä, että minun tuli jano."
Terveisin, ei niin anonyymi pepsiholisti E
Aluksi join Pepsimaxia vain siskoni luona, enkä opiskeluaikana ostanut juomaa kotiin kuin joskus ja jouluna. Kun valmistuin ja menin oikeisiin töihin, rahavarantoni suurenivat. Ja siitä se sitten lähti, käsistä.
Ostopäätökseeni vaikuttivat aiemmat ongelmattomat kokeilukerrat. Olin nauttinut tuota tummaa juomaa mukavissa tilanteissa ja ihmiset, joihin luotin, joivat Pepsimaxia. Itse liitin juoman moniin erilaisiin tilanteisiin, arkeen ja juhlaan ja nykyään juon esimerkiksi kokouspepsit kuukausittain.
Pahempien riippuvuuksien pelossa olen latkinut ja lipittänyt Pepsimaxia ja sanonut esimerkiksi karkkipusseille hyvin usein ei Pepsimaxin tukemana. Pepsimaxin kohdalla ei siis voi puhua porttiteoriasta, jonka mukaan tämä kasvisuutejuoma veisi kohti kovempia aineita, päinvastoin PM on pitänyt minut kaukana monesta muusta. Kuinka monta juhlaakin olen viettänyt selvinpäin Pepsimaxia nauttien.
Tunnistan Pepsimaxin maun ja erotan sen muista kasvisuutejuomista. Olen toisinaan joutunut tyytymään muihin juomiin ja huomannut, että ne eivät ole minua varten. Kaikkein kamalinta on juoda ravitsemusliikkeessä haalean ruskeana lasiin suihkuavaa, kevyttä kasvisuutejuomaa, joka maistuu siltä kuin olisi laittanut lasiin yhden neljänneksen Pepsimaxia ja loput vettä. Sokerilliset versiot eivät maistu yhtä hyviltä, ne ovat liian makeita minulle. Toisista mustista juomista taas maistan vain makeutusaineen.
Olen yrittänyt vierottaa itseäni Pepsimaxista. Ensioire: päänsärky. Kaikkinensa vieroitusoireet ovat olleet sitä mittaluokkaa, että on tarvittu vähintään ½ litraa juomaa taltuttamaan yläpään jomotus. Työpäiväänikin Pepsimax on vaikuttanut. Toisinaan olen havahtunut kesken työtehtävien ja huomannut, että haluaisin juoda Pepsimaxia töissäkin. Olenhan minä niin kyllä tehnytkin.
Hammaslääkärissä käydessäni puhuin riippuvuudestani. Hammaslääkäri myönteli, että huonoahan ne hapolliset juomat hampaille tekevät, mutta ilmaisi samaan hengenvetoon juoneensa tätä minullekin niin tuttua juomaa viime kesän helteillä litratolkulla. Lääkäri hymyili valkeat hampaat loistaen ja minunkin suuni oli terve. Nähdään neljän vuoden päästä, hammaslääkäri toivotti ja minun teki mieli lisätä, että 1500 Pepsimax-litran jälkeen.
Olen yrittänyt vierottaa itseäni myös E-ainepelotteluilla. Samaan aikaan pieni ääni päässäni on huutanut, että Pepsimax on terveellisempää kuin huumeet, liika alkoholin kittaaminen tai jatkuvat hiilariähkyt. Ja että yksi ydinvoimalaonnettomuus itärajan takana ja tadam, E-aineet ovat pienin kuona elimistössäni.
Tänään, Pepsimax-lasillinen seuranani, päätin selvittää, mitä kaikkea tuo musta kulta sisältää. Hartwall kertoo nettisivuillaan seuraavaa:
Pepsimaxin sisältö:
Vesi, hiilidioksidi, väri (E150d), makeutusaineet (E951, E950), happamuudensäätöaineet (E338, E330, E331), aromit (mm. kofeiini). Sisältää fenyylialaniinin lähteen. (http://www.hartwall.fi/fi/Juomat/tuoteryhmat/Virvoitusjuomat/Pepsi/Pepsi-Max/)
E-koodien tarkempaan sisältöön tutustuin Euroopan Unionin lisäainesivustolla:
E150d: Sulphite ammonia caramel
E951: Aspartame
E950: Acesulfame K
E338: Phosphoric acid
E330: Citric acid
E331: Sodium citrates
(https://webgate.ec.europa.eu/sanco_foods/main/?event=substances.search&substances.pagination=1)
Liha on heikko ja Pepsimax hyvää. Ostin vappuna kahdeksan litran säästöpakkauksen. Sää oli niin lämmin ja Prismassa pitkät välimatkat jalkapallo-hyllyn, meikkiosaston ja purkkapussien välillä, että minun tuli jano."
Terveisin, ei niin anonyymi pepsiholisti E
Tilaa:
Kommentit (Atom)