Onneksi on tämä hetki

Emme ole kadonneet, vaikka päivitystahti on ollut hitaahko. Arki on vienyt meitä mukanamme kumpaakin. Pääsiäisenä kummatkin pirteät olivat samassa paikassa,  söivät ja lojuivat, kävivät lenkilläkin. Nauroivat, puhuivat keveistä jutuista, antoivat äänen särkyä vaikeiden asioiden kohdalla, olivat ystäviä toinen toisilleen. Suklaata kului, turkkareita, Pepsiä, siideriä, juustonaksuja ja älyttömän hyviä ruokia, joista Allu kävisi haukkaamassa osansa, törkimys.

Elämä on parasta tänään, eikä takaumiin ja ennakointeihin ole mahdollisuutta. Joskus ajattelin, että haluaisin tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Onneksi en ole tiennyt. Paljosta olisin huolehtinut turhaan. Tänäänkin on parasta, että lepakkotuolissa istuu viisivuotias, joka ilmoitti haluavansa ruuaksi "ei-keittoja". Kysyin, mitä ne ei-keitot ovat. -Pureskeltavia. Tein tortilloja perjantain kunniaksi. Pikkukakkosen jälkeen suuntaamme ulos ja liikumme varastoon. Ensi viikko on Pätkän osalta liikuntarajoitteista, mikä tarkoittaa erilaisten juttujen harjoittamista.

Oman lapsen sairaus on herättänyt miettimään niitä, joiden tilanne on vielä huonompi. Liityin kantasolurekisteriin ja lahjoitin rahaa 875g-keräykseen. Kyseisen keräyksen löydätte Facebookista.


Monesta asiasta tänäänkin kiittäen,

Ee

ps. Blogimme täytti vuoden. Lienee pian aika juhla-arvonnan.