torstai 21. maaliskuuta 2013

Ei ole toivoa tänään näkynyt

Silmäni olivat eilen illalla aivan ristissä. Kaaduin sänkyyn ennen yhdeksää kuuneltuani kymmenen varislinnun kutsuhuutoja, soidinääniä ja lennosta aiheutuvaa mölinää lintujen äänikirjasta. Vertailimme siivekkäiden nokkia ja tutkailimme mustavariksen tuuheita höyhenhousuja. Pätkä sammui petiin kuin mummo saunan ja kahden kaljan jälkeen. Meikäläinen ei ollut Pätkää pahempi. Yhdeltä tosin heräsin ja rouskin yössä kaksi ruisleipää, jotka olin jättänyt syömättä ennenaikaisen uinahdukseni takia.

Eilinen ilta oli väsyttävä. Olin väsynyt työpäivästä, olin väsynyt aikaisesta aamuherätyksestä, olin stressaantunut kirkkaasta tulevaisuudestani ja siitä, etten osannut päättää eilenkään, lyönkö hakupapereita tämän kevään hakuihin. Pitkästä oli vain puhelinhavainto ja kateellisena kuuntelin, kuinka hän oli kuntosalin ja saunan jäljiltä lähdössä kurssi-illan päätteeksi syömään ravintolaan. En haikaillut restaurangiin, mutta jotenkin vain tuntui, että olisin kaivannut jotain ylevää iltaan, jona tungin nettipankkiin kolmesti väärän tunnuksen. Nettipankki lukittu, julisti asiallinen fontti tietokoneen ruudulla.

Tänään soitin pankkiin, konttuuriin, joka sijaitsee maantieteellisesti kaukana. -En voi avata nettipankkiasi näin puhelinkeskustelun perusteella, en, vaikka täällä on virkailija, joka sinut tuntee. Mene lähimpään konttoriin todistamaan henkilöllisyytesi. Kaahasin hyppytunnilla läheiseen pankkiin, jonka saliin astelin pipo päässäni ja silmien ympärillä tummat renkulat. Hyvä, ettei asiakasneuvoja painanut parfyymipilvensä keskellä ryöstönappulaa. Sain asian hoidettua ja kävi ilmi, että minä olen minä, vaikken edes ottanut pipoa päästäni, kun minua verrattiin ajokortin kuvaan. Vatsasta kouraisi, kun tajusin, että mustavalkoisessa kuvassa oli enemmän eloa kuin minun laikkunaamassani.

Auton öljyvalo vilkkui jo toista viikkoa ja näppäränä menin ostamaan öljyä. Ostin vain litran, koska sekin maksoi aivan riittävästi. Katsoin tikusta, että öljyä oli melko vähän. Lurutin litran öljysäiliöön ja kerroin puhelimessa ylpeänä Pitkälle, että osasin lisätä öljyä. Pitkä oli vähän aikaa hiljaa ja kysyi, että seurasinko mittatikusta öljyn määrää. -Liika öljy voi tukkia venttiilit ja kone leikkaa kiinni. Väsyneen mieli ei kestänyt ajatusta savuavasta autosta. Niinpä kirmasin silmät vetistäen punaisissa kotihousuissani pihalle ja katsoin, paljonko öljyä oli. Hitostako minä tiedän, onko sitä nyt liikaa vai liian vähän. Tulin sisälle ja rikastutin Soneraa ottamalla yhteyttä Pitkään, joka ei ymmärtänyt mittatikun rakennetta, vaikka kuinka selitin. -Ensin pitkä ohut osa ja sitten sellainen leveämpi, jossa oli sitä öljyä. -Ei siihen varmaan mitään tule, sanoi Pitkä, muttei kuulostanut kovin vakuuttavalta. Autoilu on jatkossa todella jännittävää. Leikkaako kiinni vaiko ei?

Päiväkodissa minua odotti kipeä Pätkä, jonka jalat sattuivat ja maallisessa majassa oli kamiinassa liikaa tulta. Lämpö oli noussut ja olo oli itkuinen. Pääsimme kotiin toistellen autossa kahta repliikkiä. -Äää, jalat sattuuuuuu. -Kulta, ei hätää. Ihan kohta ollaan kotona. Tungin parasetamolia Pätkän suuhun kuin mikäkin sekakäyttäjämutsi. Onneksi Pätkä otti tabletin, sillä illaksi tarkoitettua litkua ei voinut antaa. Pätkä sammui olohuoneeseessa Fatboyn uumeniin ja koisi tunnin. Sen jälkeen vointi oli parempi ja jalat tottelivat.

Organisoin Pätkälle alkuillan huvin herra Marion ja tämän kaiffarin Luigin kanssa. Samaan aikaan toppahousuihin somistautunut mutsi kirmaisi koirien kanssa takapihalla. -Viittilöi ikkunasta tai huhuile ovelta, jos on asiaa, ohjeistin. Lapsi oli jo tietokonepelin lumoissa. Minä taas huomasin miettiväni, kuinka kovin tarvitsemme tukiverkkoa ja kuinka kovin haluan pois nykyisestä kotikaupungistani. Ei tässä muuten mitään, mutta yksin on aika ankeaa.  Varsinkin silloin, kun lapsi on kipeä, äiti väsynyt, koira villi ja Pitkä edelleen saunareissullaan Tampereella. Onneksi löylyhuone huomenna kylmenee ja Pitkä tekee comebackin.

Puhuu muuten skeidaa se, joka väittää, että torstai on toivoa täynnä. Kyllä se toivo täyttyy vasta huomenna.

-Ee

1 kommentti:

  1. Voi sinua! Ja voi Pätkää... Teillä on kyllä rankka elämänvaihe, toivottavasti pian ohimenevä sellainen. Ja tukiverkko on ihan ykkösjuttu, kaikille ihmisille!

    VastaaPoista