Yöpukuisen terveiset!
Kello on yli kymmenen ja meno on kuin vapaapäivänä yleensä. Oleilemme pyjamissa ja yöpaidoissa, vaikka kello on pian puoli yksitoista. Mutta ei huolta, vaatteet vaihtuvat kyllä ennen kuin lähdemme kangaskauppaan. Pätkällä on tiistaina päiväkodin naamiaiset ja merirosvoasu kaipaa tuunausta. Värkkään paremman silmälapun ja väkerrän merirosvokapteenin koukkukäden paremmaksi. Toivottavasti homma onnistuu ja Pätkä on asuunsa tyytyväinen.
Aivan toimeton en aamulla ole ollut, vaikka yöpuvussa hiippailenkin. Pyykit on pesty ja ripustettu, veroilmoitusta paranneltu netissä ja pyydelty Pätkää syömään. Aamupalaksi riitti lasillinen maitoa ja pieni pala suklaakeksiä. Kyllä, tarjosin lapselleni suklaakeksiä tarjottuani hänelle ensin viiliä ja mysliä ja karjalanpiirakkaa. Yleensä päärynäviili ja mysli ovat Pätkä suurinta aamu- ja iltapalaherkkua, mutta nyt hän tyytyi tökkimään lusikalla myslikokkareita venyvän viilin sekaan. Karjalanpiirakka kiinnosti päälle laitetun juustosiivun haukkauksen verran. Kokeilin ruokahaluttomuuden todellista astetta ja tarjosin suklaakeksiä. Kun Pätkä otti keksistä pienen haukkauksen ja työnsi keksin minulle todeten, ettei maistu, vakuutuin ällötyksen ja ruokahaluttomuuden todellisesta olemassaolosta. Lounaaksi teen lasagnea ja mietin jo nyt, kelpaako sekään. Parin viikon kokemuksella sanoisin, ettei kelpaa ja että viikonloput ovat lääkkeen takia Pätkän paastopäiviä. Onneksi Pätkä ei ole hentoinen varpu, enkä usko hänen heti kuihtuvan.
Kangaskauppaan suuntaamme pyöräillen ja kävellen. Minäkin pyöräilisin, jos olisin saanut pyöräni huollosta eilen. Eilenhän sen piti sieltä tulla, mutta eipä kuulunut, eikä näkynyt. Soitin kyseiseen lafkaan ja kuinka ollakaan, kukaan ei vastannut. Ärsytti ja mietin, että maanantaina kävelen ja menen henkilökohtaisesti kysymään pyörääni. Tiistaina näet on tarkoitus suhauttaa pyörällä töihin ja takaisin. Olen päättänyt, että fillaroin työmatkani toukokuun ajan ja Pätkä saa fillaroida päiväkotiin. Ainoan poikkeuksen teemme niinä aamuina, jolloin minun pitää olla antamassa perusteellista perusopetusta jo kahdeksalta. Hyvä, kun silloin ehdimme hoitoon ja töihin autolla.
Eilen luulin olevani työviikon jäljiltä virkeä. Pätkä meni nukkumaan kahdeksan jälkeen. Mutsilla oli alakerrassa virityksiä: Voice tallentumassa, Pepsimaxia kylmässä ja jäätelöä pakastimessa. Luin Pätkälle hänen iltapesujensa jälkeen kirjaa Ella Lapissa ja jäin hetkeksi makaamaan keinokuituisissa pitkissä kalsareissani lastenhuoneen lattialle lopotettuani kaksi lukua tekstiä muunnellen ääntäni eri hahmojen mukaan. Kylmä minun ei maatessani tullut, sillä koirankarvat verhosivat pitkiä kalsareitani ja fleecetakkiani tasapuolisesti kaikkialta. Uni sen sijaan tuli. Lapsi nukahti ja samalla lasten uniaikaan aikuisten pakkomielteisesti odottama nukkumatti heitti unihiekkaa myös Voicea, Pepsiä ja jäätelöä odottavan äidin silmiin. Heräsin lattialta puolen yön aikaan kuullessani Ansan vinkuvan alakerrassa. Kinkesin itseni ylös ja menin alas. Pissatin koirat ja söin pari palaa ruisleipää. Yritin katsoa Voicea tallennuksesta, mutta en jaksanut. Tiedän voittajan jo, mutta katsonen ohjelman tänään iltapäivällä. Tai sitten poistan katsomattoman tallennuksen joskus kesäkuussa uuden lastenohjelmatallennuksen tieltä. Kiitos lastenohjelmien, digiboksi ilmoittaa melkein joka päivä, että tallennustilaa on jäljellä säälittävät 50 minuuttia tai jotain muuta. Alle tunti kuitenkin. Poistan salaa jonkun kauan sitten tallennetun pikkukakkosen ja tallennan tilalle jotain, jonka luulen ehtiväni ja jaksavani katsoa joskus. Sitten taas poistan sen tallentaakseni lastenohjelmia. Ikiliikkuja on keksitty.
Kivaa lauantaita toivottaen ja kohti päivävaatteita suunnaten,
Ee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti