Kevät on tullut ja lapsen vaatevarastoa on päivitettävä. Viimesyksyinen, kirkkaan vihreä välikausihaalari on vielä sopiva. On kai, kun syksyllä se oli liian iso. En silti pode huonoa omaatuntoa liian ison haalarin ostamisesta, olihan syksylle sopivat vaatteet, nekin Polarn O. Pyretiltä. Olen vakuuttunut, että kyseisestä lafkasta saa toimivia, kestäviä ja väreiltään mutsin silmiä miellyttäviä vaatteita. On mahtavaa, että klenkka voi reuhata pihalla juuri niin paljon ja juuri niin oudoissa paikoissa kuin tohtii. Ei mene läpi vesi, ei kura ja vaatteiden kangas kestää hiekan hinkutusta.
Jos ei ollut tarvetta uusille välikausivaatteille, on kenkiä ostettu ja tilattu senkin edestä. On hankittu vedenpitävät lenkkarit, Crocsin kevyttäkin kevyemmät kumpparit ja muotitietoisen mukulan iloksi Converset. Kävimme eilen hakemassa postista Crocsin paketin ja kumisaappaita testattiin niin sisällä kuin ulkona. Ensimmäisten testiajojen jälkeen mutsin puhelin vinkui uuden saapumisilmoituksen merkiksi. Niinpä suuntasimme uudelleen postikonttuuriin. Rouvat tiskin tunnistivat meidät, vaikka olimme uuden hakureissun kunniaksi vaihtaneet vaatekertaa. Oikeasti ensimmäisellä kerralla olin työvaatteissa ja toisella ulkoilukamppeissa. Naamioituminen vaatteita vaihtamalla ei siis toimi, tuli sekin nyt todistettua. Jos klenkka ihaili Crocseja, saivat Converset Pätkän aivan fiiliksiin. Iltapesun jälkeen pyjamaan puettu nassikka viritti jalkoihinsa Converset. Onhan se hienoa syödä iltapalaa ja katsoa Voicea kengät jalassa. Aamulla sama toistui. Nyt jannu istuu lepakkotuolin uumenissa kengissään. Sisäkenkäriemu loppuu, kun kumipohjaisilla tossuilla lähdetään ulos. Sen jälkeen ei mutsi suostu sisäkenkäilyyn. Eipä Pätkäkään sitä kenkien ulkoilutuksen jälkeen enää ehdota. Kenkähurmos on jotenkin liikuttavaa.
Eilen olin minäkin hurmoksessa, en tosin kengistä, vaan perjantaista. Prismaturneella ostin iltaa varten yhden siiderin. Ihan en huonon elämän valtaan heittäytynyt, niin pienestä putelista oli kyse. Mutta niinpä jäivät 250 millilitraa siideriä latkimatta. Tuijotin Voicea yhdessä Pätkän kanssa, vaikka alun perin suunnitelma oli, että Pätkä koisii ja minä latkin siideriä katsoen televisiota. Kotimatka Prismasta muutti kaiken. Pätkä kiskaisi kymmenen minuutin unet puoli viiden maissa ja siinähän se oli. Siideri jäi kaappiin ja odottelee aikaa parempaa.
Tänään elomme on melko rauhaisaa. Pätkä potee, syö kuin hiiri ja kärsii hienoisesta huonosta olosta. Kysyin, mitä voit tehdä. Vastaus kuului, että pyöräillä. Niinpä lähdemme ulos, Pätkä pyöräillen ja mamma kävellen. Suuntana päiväkodin taidenäyttely.
Lauantaita toivottaa,
Ee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti