Tätä vuodenaikaa on helppo rakastaa. Pyörällä pääsee paremmin kuin jäätyneessä loskassa, ja silmät saa aamulla helpommin auki valon kuin sysipimeyden saattelemana. Oli tarkoitus livahtaa kesken työpäivän puoleksi tunniksi harppomaan Pispalan portaita auringosta nauttien ja maitohapoista puhisten, mutta toisin kävi.
Aamulla söin munuaiselta näyttävän sämpylän, joka oli tarkoitettu dinosauruksen jalan muotoiseksi. Lapsi herätettiin hoitoon lähtöä varten hiukan myöhemmin. Tänään peiton alla odotti lämmin mytty. Viesti hoitoon ja lapsen isälle, muutama työjuttu kuntoon jo kotisohvalla pienen pupeltaessa omaa aamiaistaan. Lapsi oli virkeä muttei ulkoilukelpoinen, joten kävimme töissä kuuluttamassa keskusradiossa ja työllistämässä luokallisen väkeä. Tämän puolitoistatuntisen toipilas jaksoi, kun sai pelata kosketusnäytöltä. Loput hommat saavat hoitua myöhemmin kotoa käsin.
Sisäilykeskiviikko sujui, kun haettiin vielä äidille multaa ja orvokkeja. Pieni vuoroin sohvannurkassa, vuoroin uusien rullaluistimiensa päällä eteisessä, vuoroin vesivärittämässä keittiön pöydällä. Äiti sormet mullassa ilmeisen myöhään (multapussi ilmoitti parhaaksi toiminta-ajaksi kevättalven). Tuloksena laveeraustöitä sekä neljä ruukullista pelakuita juuret uusissa mullissa ja orvokit ulko-ovenpielessä. Nuupahtaneet narsissit saivat siirtyä orvokkien tieltä pihan syreenipuskien juurille odottamaan ensi kevättä.
Kun molempien tuotokset olivat valmiina ja multaakin vähemmän luistinten rullissa ja äidin sukissa, ehdittiin vielä lukea päivän Aku Ankka. Lapsen ehdotus kylpyläretkestä ei mennyt läpi, perusteluna iltaseitsemän ajankohta sekä kainalon 37,2 lämpötila. Suunniteltua rauhallisempi päivä, mutta sangen mukava näinkin. Kiireettömät hetket lapsen kanssa ovat parasta mitä on. Huomenna on isän vuoro jäädä sisälle.
J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti