lauantai 7. heinäkuuta 2012

Vuodesta 1954

Nykyinen kotimme on ollut olemassa viisikymmentäkahdeksan vuotta. On hassua ajatella, että tässä kaupungissa, joka nykyään on kotikaupungimme, on jo kauan ollut olemassa tämä talo ja siinä asunto, josta tuli meidän kotimme.

Tältä meillä näyttää.

Ikkunoissa on valumia ja ikkunapuut kaipaisivat maalia.



Pistorasiat ja katkaisijat eivät ole uutukaisia. Niistä kuuluu naps.



Jasmiini kukkii takapihalla.



Kukkapenkit ovat kuin mummolan pihalla.



Sisällä kasvaa ruukusta kurkkuja.



Kirjahyllyssä on joku tolkku, portaissa on kasseja ja pusseja menossa ylös tai alas.




Lattia on korkkia ja lattialla on koiria.


Eteisessä roikkuu avaimia ja runoja. Viimeinen runo sanoo: Puutarha/ on kiinni.


Kellariin ja sieltä ylös.


Portaille on piirretty asukkaiden ja vähän muidenkin kuvia pienen ihmisen toimesta. 



 Täällä on hyvä olla.





 Mainiota lauantaita toivottelee,

E







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti