Tänään on jälleen maanantai ja uusi viikko on käynnistynyt. Huomenna on aika mennä tarkistuttamaan näkönsä ja hankkia tulevaa lukuvuotta varten viisastavat lasit. Apu lienee viisauden osalta ulkoinen, joskin liikenneturvallisuutta lisäävä.
Paitsi näkönsä, olisi aika tarkistaa myös ulkonäkönsä. Viimeisin kampaamokäynti on toukokuulta ja hiukset ovat, no, kiharat. Kostea sää on pitänyt huolta siitä, että pesu joka kolmas päivä on riittänyt pitämään kuontalon peikkomaisena. Nyt mietin, pitäisikö ennen ensi viikon perjantaita tehdä jotain. Ehkä pitäisi.
Ansa Loukkunen on tänään opetellut uutta taitoa, tuijottamista. Olen syöttänyt Loukkuselle kaksi ateriaa raksu kerrallaan. Vasta tuijottamalla saa ruokaa. Alkuun Loukkunen raapi, hyppi ja vinkui, kunnes vilkaisi minua ja silloin suuhun sujahti ruokaa. Ja sama uudestaan ja uudestaan. Mainio koira, sanon minä, vaikka olikin pari päivää sitten ottanut itselleen alivuokralaisen, punkin. Punkki ei ollut ehtinyt asettua taloksi ja ensimmäinen ateriakin oli syömättä. Linttasin punkin kynnelläni. Tarvittiin kaksi painallusta ennen hautajaisia.
Televisiosta tulee urheilua. Voimistelussa miehet killuivat laitteissa. Kiinalaisia voimistelijoita katsoessa tuli mieleen dokumentti kiinalaisista voimistelukouluista, joissa oli kova kuri ja viuhuva vitsa. Odotan televisioon jotain mukavaa suomalaista urheilijaa, jota ei ole piiskattu. Mitaleita en odota. Parhaat pakarat tähän mennessä olen nähnyt miesuimareilla. Minusta persaukset ovat yksi pätevimmistä syistä seurata olympialaisia.
Näihin takapuolia analysoiviin mietteisiin,
Ee
Ps. Opiskeluasia on edennyt ja se tuntuu mainiolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti