Alkukesästä ajattelin, että lomalla on aikaa syventyä
kirjoittamiseen ja että inspiraatio löytyy kiireettömyydestä. Toisin kävi:
Pirteät munat –kommellukset eli arjen tahaton komiikka vaativat hyppysellisen
kiirettä ja tuokkosellisen väsymystä. Arkena päivässä on enemmän tarkkoja tavoitteita,
lomalla suoritukset ovat minimissä.
Vietin yhden lomapäivän ihan hiljaa. Yhdeksän tuntia
pukahtamatta edes puhelimeen ei toteudu usein, mutta on sitäkin
terapeuttisempaa. Päivään kuului hiukan työvuoden suunnittelua, parit
päiväunet, lenkki ja kolmen tunnin makoilu aurinkovarjon alla sateen ropinassa.
Moni muu päivä kuluikin melskeessä - oma lapsi serkkuineen sekä naapuritalon
kavereineen piti siitä huolen. Vaan mikäpä on kekkulointia seuratessa,
aikuisiakin ystäviä on lähellä piisannut.
Yhden seikan opin taas, ties monennenko kerran. Ihminen itse
ei muutu, vaikka hän muuttaisi tai jäisi kesälomalle. Muutokseen ajaa jokin
sisältä puskeva tarve, ei kalenterivuoden vaihtuminen. Usein kuitenkin huomaa
pitävänsä vaikkapa juuri lomalle jäämistä uuden sivun kääntymisenä elämässään,
ja asettaa itselleen tavoitteita, kuten
- - meidän perheessä ei lomalla eineksiä syödä
- - lomalla kyllä siivoan nuo kaapit ja istun tuossa nojatuolissa lukemassa jotain kunnollista.
Tosiasiassa lomalle jäi se sama henkilö, joka ei arkenakaan
viihdy kauaa keittiössä ja joka keksii monta mukavampaa hommaa kuin kellarin perimmäisen
varaston järjestäminen. Ja luhtitalosta omakotitaloon muuttaa se sama henkilö,
joka pystyy lukemaan noin kymmenen minuuttia nukahtamatta ja jolla on
ylipäätään aikaa lukea vain iltamyöhällä. Kesälomasta meni viikon verran oman
itsensä kohtaamiseen, siitä lähtien olen ollut armollinen itselleni.
Vielä ehtii lomailla. Nukkua, höpöttää, juoksennella.
-J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti