Ilman Pätkää

en olisi koskaan

* kuullut upeaa matkakertomusta, joka kerrottiin iltapalapöydässä ja jonka oheismateriaalina oli kartta Raamatun (!) liitesivuilta.

* pelännyt näin paljon menettämistä.

* vetänyt perässäni tuntitolkulla Stigaa.

* nauranut näin paljon.

* itkenyt näin paljon.

* kävellyt yli kahdenkymmenen asteen pakkasessa hakemaan lippuja Robinin keikalle.

* virittänyt lastenhuoneeseen värillisiä jouluvaloja.

* kuunnellut kolmen tunnin automatkalla neljän raidan levyä uudestaan ja uudestaan.

* tuntenut itseäni näin tarpeelliseksi.

* ollut valmis kuolemaan toisen puolesta.

* ollut näin onnellinen.

*  oppinut The Cars -autojen nimiä ulkoa.

* lillunut näin paljon uimahallin altaissa.

* lukenut ääneen joka päivä.

* ajanut autoradalla.

* ymmärtänyt, miten paljon tilaa ja hyväksyntää ihminen tarvitsee omille ajatuksilleen.

* hämmästellyt kenenkään hyvää muistia niin usein.

* rakastanut ketään näin kovin.

Pätkä täyttää tänään viisi vuotta. Vesisateisena päivänä vuonna 2008 syntynyt juippi iloitsee tänä pakkasen kirkastamana päivänä siitä, että hän on  jo viisivuotias. Menemme juhlapäivän kunniaksi leffaan Rölli-elokuvan innoittamina. Varsinaiset juhlat ovat vasta parin viikon päästä johtuen Pitkän työvuoroista ja Pätkän sairastelemisesta. Kivempi bilettää vähemmän sattuvalla jalalla!

Mainiota lauantaita kaikille!

Ee

Bussissa.

Kuljen työmatkani enimmäkseen linja-autolla. Matka kestää puolesta tunnista tuntiin riippuen linjasta. En koskaan myöhästy mutta juoksen aina. Aamulla korvanapeissa turisee Radio Aallon Dynastia-kolmikko, iltapäivällä Spotifyn kautta jotakin tunnelmaan sopivaa. Musiikin lähde on pukeutunut parittomaan lapaseen, jotta akku ei säikähdä pakkasta. Pelkään laulavani ääneen, mutta toisaalta se voisi värittää ykstotista matkantekoa.

Samat ihmiset samoilta pysäkeiltä asettuvat samoille penkkiriveille joka aamu. Itse jättäydyn mahdollisimman eteen, sillä välttelen tarvetta puklata. Valitsen paikan käytävän oikealta puolelta, sillä olen istunut sillä puolen autoa lapsesta asti. Eräs bussikuski toivotti joka ikiselle kyytiin astujalle aurinkoista päivää. Noin 30 matkustajaa katsahti kuskiin vaikea hymyn ja pokerinaaman sekoitus kasvoillaan pystymättä vastaamaan mitään. Viitisen kuljetettavaa kysyi: ”Anteeksi, mitä?” ja kaksi pystyi vastaamaan tervehdykseen täysin spontaanisti. Päivä oli kuin olikin kaunis, ei se kuski sitä kiusallaan ilmoittanut vaikka enemmistöstä siltä tuntuikin.

Aikuisen ja nuoren erottaa muun muassa siitä, että aikuinen kiinnittää huomiota kauniiseen säähän. Aikuisella on myös takin hihaan läpsäistävä heijastinnauha, jolla viittilöidä bussia pysähtymään. Aikuinen ottaa korvanapin korvastaan tervehtiäkseen kuljettajaa ja ehkä jopa kiittääkseen kyydistä.

Pienen kanssa bussissa on erilaista kuin itsekseen työmatkaliikenteessä. Voidaan heilutella kaikille pois jääville, vaihtaa kolme kertaa paikkaa ja piirtää kuvitteellisia karttoja penkkien selkänojiin. Voidaan painaa pää tärisevään ikkunaan ja täristä mukana. Usein huvitan itseäni asentamalla korvanapit pienelle ja kuuntelemalla hänen lauluaan ilman taustamelodiaa.

Linja-autolla reissaaminen on usein väsyttävää. Toisaalta se tarjoaa aamulla pehmeän ja lämpöisen hetken ennen kiireistä tai sekavaa työpäivää. Bussissa kaikki on selvää: istu, pidä huolta käsineistäsi ja koita olla laulamatta. Ja muista jäädä pois oikealla pysäkillä.

J

Haaste vastaanotettu!

1. Mikä on turhin ostoksesi ikinä?

Epilaattori. Sattuu, jättää punaiset pilkut ja silti vähän höylättävääkin. 

2. Mistä tavarasta haaveilet?

Haaveilen jo nyt uudesta 18 kuukauden Moleskine-kalenterista. Pelkistetty ja laadukas. Uuden kalenterin tuoksu on helppo palauttaa mieleen. Kesäkuussa sen taas haistaa!

3. Jos saisit mennä mihin vaan ravintolaan, minne menisit? Miksi?

Komppaan ystävääni Eetä: hyvään sushiravintolaan. Tai ihan mihin vaan, kunhan saan mukaani jonkun tärkeistä.

4. Mihin et lähtisi lomalle?

Tässäkin seura ratkaisee. Välttelen vesisadetta ja kovaa tuulta, mutta eivät nekään ole ongelma, jos on kaveri samassa kohteessa.

5. Minne haluaisit matkustaa?

Barcelonaan. Ja Islantiin.

6. Millaisena näät elämäsi 10 vuoden päästä?

Minulla on hiukan enemmän aikaa omille harrastuksille kuin nyt. Seikkailen perheen kanssa (lähteeköhän pieni vielä teininä mukaan?) ja vietän rauhaiseloa kotosalla. Saatan hyvinkin olla samassa työpaikassa. Mahdollisesti toimin tukiperheenä jollekin nuorelle.

7. Oletko tyytyväinen elämääsi?

Olen. Olo on terveempi kuin vielä muutama vuosi sitten, ja tunnen olevani oikeassa paikassa monessakin mielessä.

8. Salainen paheesi?

Muutamat hömppäsarjat. Joitakin katsellessa tulee jopa paha mieli, ja silti tulee töllötettyä. 

9. Hassuin tapasi?

Tähän kohtaan mieheni palaa huomenna, kunhan saa työpäivän aikana rauhassa miettiä asiaa. 

10. Luottovaatteesi?

Polarn o. Pyretin takki irrotettavalla vuorilla. Käyttöaika syyskuusta maaliskuulle säässä kuin säässä.

11. Mikä on elämän tarkoitus?

Olla läsnä: itselleen ja muille.

J

Haasteellista.

 

Sain haasteen Lattenaiselta (lattenainen.blogspot.com) ja otin sen vastaan. Alla on liuta kysymyksiä, joihin Lattenainen halajaa vastauksia.

 

1.Mikä on turhin ostoksesi ikinä?

En osaa nimetä mitään turhaa ostosta. Taidan olla aika harkitseva kuluttaja. Ostan harvoin mitään ja kun ostan, tarvitsen todella jotakin. Mietin joskus, että ostavatko ihmiset hetken onnea hankkimalla lisää materiaa.

 

2. Mistä tavarasta haaveilet?

En tällä hetkellä mistään.

 

3. Jos saisit mennä mihin vaan ravintolaan, minne menisit? Miksi?

Hyvään sushiravintolaan. Miksikö? Olen sushin ystävä. Pätkä myös, joka söi sushia ensimmäistä kertaa parivuotiaana. Meikäläinen oli aikuisiällä ennen moista kokemusta. Maailma on muuttunut ja sen huomaa selkeästi ruokakulttuurin muutoksista ja siitä, että pienet ihmiset käyttävät kosketusnäytöllisiä puhelimia ja iPadeja suitsaitsukkelaan.

 

4. Mihin et lähtisi lomalle?

Jemeniin.

 

5. Minne haluaisit matkustaa?

 Kööpenhaminaan nyt ensiksi.

 

6. Millaisena näät elämäsi 10 vuoden päästä?

En minä voi tietää, millaista elämäni on silloin tai onko minulla ylipäätänsä elämääni enää. Jos on, toivon saavani seurata nuoren miehen, Pätkän eloa. Todennäköisesti minulla on koira. Mitä teen työkseni? Toivottavasti sellaista, jossa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Päivä vain ja hetki kerrallansa.

 

7. Oletko tyytyväinen elämääsi?

Olen minä. En oikein osaa sanoa, mitä kaipaisin. Kesää ehkä, mutta kesän kaipuu keskellä talvea ei minusta kerro tyytymättömyydestä. Ammatillista pohdintaa teen, mikä sekin tuntuu tarpeelliselta. Kaikelle on aikansa.

 

8. Salainen paheesi?

Paheeni on Pepsimaxin lipittäminen, muttei liene salaista kenellekään, joka tuntee minua paremmin.

 

9. Hassuin tapasi?

Laskea yksin juostessani askeleita tyyliin yksi-yksi-kaksi-kaksi-kolme-kolme...

 

10. Luottovaatteesi?

Töissä leggingsit ja neulemekko. Vapaalla hyvät ulkoiluvaatteet ja Salomonin maastojuoksukengät ovat suosikkini.

 

11. Mikä on elämän tarkoitus?

Elää hyvin ja tänään. 

Koska haaste pitää laittaa eteenpäin, kysyn nämä samat kysymykset J:lta, ystävältäni ja blogikumppaniltani. J ohoi, pistähän vastaten.

Mukavaa tiistaita toivottaen,

Ee

Miksei kenelläkään ole aikaa? Ja suuren arvonnan tulos.

 En tiedä, ovatko asiat joskus olleet toisella tolalla, mutta nykyään minusta tuntuu, ettei kenelläkään ole aikaa tavata. Arki on niin täynnä asioita, menoja ja juttuja, että ystävien tapaamiset pitää sopia monta viikkoa aikaisemmin ja silloinkin kalentereita pitää venkslata. Kaipaan ihan hirveästi niitä läheisiä, joide luokse voisi vain pölähtää ja jotka pölähtäisivät meille. Koti saisi olla hyrynmyryn, kaapit tyhjinä vierasvaroista ja emännällä kulahtaneet kotiverkkarit jalassa. Sitten laitettaisiin teepannu liedelle ja rouskutettaisiin Oivariinilla kuorrutettua hapankorppua.

Olen paljon kahdestaan Pätkän kanssa, koska Pitkä tekee vuorotyötä. En voi sopia menojani pitkällä tähtäimellä. -Lähtisitkö sinne ja tänne, silloin ja tällöin? -En tiedä, kun Pitkä ei ole saanut uutta työvuorolistaa vielä. Sellaisia menoja, joihin Pätkä ja koirat voivat tulla mukaan, voin sopia vaikka kuinka paljon. Mutta ei sellaisia ole paljoa. Niinpä touhuamme Pätkän kanssa milloin mitäkin ja yleensä koirat ovat mukanamme.

Meidän arkemme on rauhoittunut sen jälkeen, kun Pätkän jalka tuli kipeäksi. Enää meillä ei kiirettä harrastuksiin työ- tai mahdollisen hoitopäivän jälkeen. Kun työpäivä päättyy, on ainoa meitä määräävä aika nukkumaanmenoaika. Se tuntuu tosi hyvältä, vaikka kurjaa on, ettei Pätkä voi tällä hetkellä tanssia. Pyöräilemme joka ilta, mutta sille ei ole määrättyä kellonaikaa. Kannatan vahvasti ajatusta siitä, että lapsilla täytyisi olla arki-iltoinakin vapaata aikaa hoito- tai koulupäivän jälkeen. Mitä ajattelevat ne vanhemmat, joiden lapsilla on jokaisena tai lähes jokaisena iltana joku harrastus? Miltä lapsesta tuntuu se, että illalla kiiruhdetaan vielä harrastuksiin? Kaipaisiko lapsi joskus rauhaa ja aikaa? Ei haittaisi, vaikka lapsi vähän tylsistyisi ja saisi päivän liikunta-annoksen kävelemällä lenkin vanhempansa kanssa kodin lähistöllä.

 Meille saa tulla kylään, vaikka tänään!

-Ee-

Ps. Arvonta on suoritettu! Jokainen osallistuja sai arvontakippoon lapun. Onnetar oli lyhyt. Ja voittajaksi arpoutui Tuuli, jolle posti kuljettaa Dermosilin tuotteita! Onnea! Otan Tuulin sinuun yhteyttä, niin saat palkintosi.

Kasvovettä, puhdistusmaitoa ja kasvovoidetta!

Kesäheila, kesäleski ja kosmetiikka.

Luin taannoin Me Naisia. Lehti oli viime kesältä ja samainen kuin se, josta kirjoitin jo aiemmassa postauksessani. Silloin kerroin teille joulukuun kunniaksi, että persikkaiset sävyt sopivat päivettyneelle iholle. Kyseinen lehti sisälsi muutenkin kaikkea, mitä luonnehtisin sanoilla kevyt ja aivoja rasittamaton. Mietin, kenelle lehteä oli ajateltu myydä. Ilahtuvatko 30+ naiset tällaisista jutuista arkisen elonsa tiimellyksessä? Epäilen. Otsikot olivat näet tyyliä "Näin selviät kaupungissa kesäleskenä", "Selvitä, onko kesäheilastasi pidempään suhteeseen", "Bileet haltuun" ja "Ammattilaisten kosmetiikkavinkit".

En ollut kesäleski, eikä minulla ollut kesäheilaa. Bileitä, joissa täytyisi olla kimmeltävänä, ei ole tulossa. Pätkän syntymäpäiväbileet haltsaan omin neuvoin, kiitos vaan. Kosmetiikkaa sen sijaan on ja käytän sitä päivittäin. Kyllä, jokaisena päivänä sudin silmiini ripsiväriä, laitan kosteusvoidetta ja lutraan kasvovedellä. Useimpina päivinä tursotan kämmenselkääni värivoidetta, jonka siirrän punavalkoisille kasvoilleni. Sopisin talvella IFK:n maskotiksi, niin ovat oikeat värisävyt kasvoilla.

En jaksanut lukea kesäleski-vinkkejä, enkä uhrannut ajatuksiani kesäheilallekaan, vaan luin kosmetiikkavinkit. Pidän kosmetiikkaa koskevista vinkeistä, sellaisista, joissa kerrotaan tuotteista, joiden hinta-laatusuhde on kohdallaan ja joihin ei mene puolta tilistä. Tällä kertaa lehti ei esitellyt sellaisia, vaan kullattuja purnukoita, joiden hinta oli kolminumeroinen. Omat tuotteeni kustantavat vitosen per purkki ja sitä rataa. Dermosililtä! Ripsiväri on kallein hankintani, sekin vain kympin verran.

Lumenea ja Lorealia. Kaikki loput Dermosililtä.

Tuotteita esitelleet ammattilaiset, äiti ja tytär, näyttivät lähes sisaruksilta. Viisikymppinen kosmetologi-äiti kertoi ottaneensa vähän pistoksia ja iho näytti pinkeältä ja rypyttömältä. Muuten tämän kaksikon kauneus selittyi hyvällä elämällä ja tuolla kalliilla kosmetiikalla. Ripsiseerumi, 143 ja luomiväri 86,9 euroa. Kasvot tulevat parhaiten kosteutetuksi hoitonesteellä, josta saa pulittaa 155 euroa. Uskon, että edelliset tuotteet ovat varmasti hyviä ja lähes satasen luomiväri pysyy ripsien yläpuolella aamusta iltaan hoitonesteen toimivuudesta puhumattakaan. Itse keskityn kuitenkin huokeampiin tuotteisiin yksinkertaisesti siksi, ettei minulla ole varaa tuollaisiin. Entä jos olisi? Luultavasti pitäytyisin silti halvemmissa versioissa ja sietäisin IFK:n värejä naamassani.

Ta-daa! Näillä minä selviän.

Vielä on tilaa yhdelle, joka käyttää Rexonaa. Ja Cleanin ihania tuoksuja. 

Dermosilin tuotteet ovat suosikkejani. Ja yksi Lumene.

Älyttömän hyvä puhdistusmaito! Hyvästi meikki ja muu töhkä.

Silmiin, naamaan ja jalkaan. Molempiin.

-Äiti, sä tuoksut ihan joltain keksiltä.

Dermosilin hiuslakkaa ja Tigin pientä puhetta.

Dermosilit ovat tilattavissa netistä. Hinta huokea, laatu hyvä. Ovat paljon halvempia kuin Lumenet ja rasvat pelittävät minusta paremmin kuin Lumenet. Lisäksi Dermosilin ansioksi on mainittava, että merkiltä löytyy paljon tuotteita herkkäihoisille. Yhtä en kuitenkaan vaihda, Lumenen ripsäriä.

Vielä ehdit osallistua viime lauantaina käynnistyneeseen arvontaan kommentoimalla! Illalla arvotaan Dermosilin tuotteita!

Kivaa lauantaita toivottaa,

Ee

Kodinkoneita

Hankin tänään kapselikeittimen, vaikka imurille olisi ollut suurempi tilaus. Johto kelautuu kesken imun, mutta ei kuitenkaan kunnolla enää silloin, kun on aika koota se pahuksen vempain takaisin siivouskomeroon. Vielä viimeisillä voimillaan imurin putki kolauttaa ohimoon, ennen kuin saan komeron oven kiinni. Martta saa paikan, vaihtoehtoisesti ihmisystävällinen imuri kodin.

Onneksi on nyt se keitin, jolla saa imurointipalkaksi kätevästi espresson tai maitoisemman version. Jumpittelin näitä keittimiä vastaan, kunnes kylässä maistoin. Maku ei ollutkaan automaateista tuttu ätläkäntunkkainen, vaan yllättävän oikea. Peruskeitin hävisi keittiön perimmäiseen kaappiin, kaivettakoon se sieltä suurempia kestejä varten. En juo tavallista kahvia itse ollenkaan, mutta espresso ja mukaelmansa maistuvat varsinkin hyvässä seurassa. Viime viikonloppua juhlistin tosin maidolla, joka tarjoiltiin kuohuviinilaseista. Anna lapsen kattaa pöytä ja haarukoit keittoa.

Tunnelmavalossa täällä näyttää nyt ihan siistiltä. Takassa palaa tuli ja valkoinen joulutähti on kuin ihmeen kaupalla edelleen hengissä. Lapsi selaa sängyssään Aku Ankkojaan ja uuvahtaa pian sarjakuvamappi poskea vasten. Tämäniltainen sijaintini on torkkupeiton alla ja juustonaksujen vieressä. Tästä on lyhyt matka uneen.

J