Minulla on ystävä. Reipas kuin mikäkin, tarmokas kuin vietävä ja älykäs monella tapaa. Eipä ole voinut valita, mitä käänteitä eteensä on tullut ja millaisia pulmia pihaansa ajettu; silti puskee eteenpäin niin, että hitaampia hirvittää. Jos vaan voisin muutaman kumpareen matkaltaan silottaa, saisi toteuttaa unelmaansa ja siinä sivussa loikkia ihan huvikseen tasaisemmassa maastossa.
Ystävä tietää paljon, muun muassa olevansa tärkeä, ja siksi jaksaa tärkeiden asioiden äärellä, vaikkei aina ehdi ummistaa. Kun keskittyy olennaiseen, jää energiaa taisteluun. Tavoitteen voi saavuttaa vain, jos sellainen on.
Moni asia on muuttunut (hyvässä ja pahassa) niistä ajoista, kun väkersimme pirteitä munia pikkupoikien mesotessa. Ei liian moni kuitenkaan. Jos alussa teksteissä oli arjen säätöä ja sekoilua keveässä hengessä, on niissä nyt ajoittain muitakin sävyjä. Hyvä niin. Elämä maistukoon elämältä tänäkin vuonna.
Eelle, J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti