On taas se aika vuodesta, kun
lumisade ei enää ilahduta, mutta valon määrä tuntuu poskilla ja sisuksissa.
On taas se aika kuukaudesta, kun
turvottaa vähän vähemmän ennen kuin taas alkaa kiristää ja puristaa.
On taas se aika viikosta, kun
illan voi viettää töitä suunnittelematta ja viikonlopun kellottomaan eloon on enää mukava etäisyys.
On taas se aika päivästä, kun
kahvitauon iltapäivän tunteja jaksottava vaikutus on enemmän henkinen kuin kemiallinen.
On taas se aika. Nyt.
J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti