sunnuntai 25. marraskuuta 2012


Viikonloppu on parhautta. Perjantaina sai mennä nukkumaan niin, ettei puhelinta tarvinnut ajastaa herättämään. Heräsin niin lauantaina kuin tänään ennen pientä ihmistä ja ehdin tehdä opiskelujuttujani. Tänään kuuntelin opiskelutouhujeni taustalla Vain elämää-sarjan musiikkia. Hyvä, että eilen naputtelin digiboksin nauhoittamaan.

Ansa Loukkunen viihtyi seuranani koko aamun, tuli alakertaan samaa matkaa ja seurasi kuin hai laivaa. Niin aina.





Hetken hänellä oli omia touhuja ilmaisjakelulehtien parissa. Sivujen välissä oli nameja.




En jaksanut odottaa ensimmäistä adventtia, vaan viritin valoa pimeään, keittiöön ja olohuoneeseen. Verhottomasta olohuoneesta tuli minusta ihana. Ulkona on vihreää, kuten olohuoneen ikkunasta näkee.


Yhtä vehreältä näyttää etupihalla.


En viitsinyt laittaa lauantaina lounasta itse. Niinpä suuntasimme kotikaupunkimme taidemuseoon brunssille. Ruoka maksoi aikuiselta kympin ja lapselta vitosen. Ruokaa oli tarjolla monenlaista ja se oli ihan hyvää, ehkä hieman liian kotiruokamaista kuitenkin. Ruokaa enemmän minua miellyttikin miljöö. Pieni ihminen söi nopeammin kuin iso ja niinpä hänellä oli aikaa nauttia kahvilan puolella taiteesta. Katsella näytöltä kuvia ja kuunnella lasten naurua. Ja nauraa mukana.


Punajuurikeitto, tuore ruisleipä ja sinihomejuusto maistuivat minulle erinomaisesti. Keitto tarjoiltiin isosta mukista.



Brunssin jälkeen suuntasimme taidenäyttelyyn, jossa oli kova meteli ja pimeää. Pienelle ihmiselle museon lipunmyynnistä sai kuulosuojaimet, siis kuulottimet, kuten loistavalahkeinen vesseli niitä kutsuu.

Pimeässä sai tutkia sydäntä, ei omaansa, vaan Pavel Mrkusin, jonka näyttely Next Planet on. Ja juu, hänen nimensä kirjoitetaan juuri noin.


Pienistä rei'istä sai kurkistaa useisiin laatikoihin. Yhdessä näytti tältä.


Toisessa näyttelyssä kurkistimme Mairen Gullichsenin kokoelmaan. Läheltä katsoen se näytti erilaiselta kuin kauempaa.






Ihana väri, lämpö kaiken tämän hämäryyden keskellä.

Alkavaa viikkoa toivottaen ja illan tanssikisoja odottaen,

Ee

Jälkikirjoitus. Ei viikonloppu mitään jatkuvaa auvoa ole ollut. Neljävuotias osaa vaatia saakelinmoisella tahdolla ängri bööds-pelejä pelattavakseen. Nyt on pelitaukoa viikko.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti