Jäin yllättäen yksin lauantai-illaksi ja -yöksi kotiin. Miehen työvuoroon osasin varautua, mutta että lapsikin löysi seuraa serkuistaan ja siirtyi mummun ja vaarin iloksi. Vastahan tuo pieni oli muutama viikko sitten ensi kertaa yökylässä, ja nyt sillä reissulla hankitulla itsevarmuudella lähti kahden minuutin varoitusajalla kohti uusia kokemuksia.
Piha täynnä kynttilöitä, muutama sisälläkin. Tunnelmavalaistus on nopein keino siistiä koti pölystä (viimeksi imuroidessani sohvan alta löytyi kunnallisvaalien äänestyslappu). Piirakan täytteenä pinaattia, fetajuustoa, suppilovahveroa ja pekonia. Kupissa vielä teetä, seuraavaksi glögiä. Hyvän mielen musiikkia.
Ihan piristävää olla yksin, vaikken taaskaan tee mitään, mikä ei onnistuisi porukassakin. Kirjoitan. Luen. Teen biisilistaa juoksulenkkejä varten. Soitan tärkeille. Kohta ehkä höpötän niin että tuntuu, jos naapurin glögiseura löytää perille. Luen taas. Nukun keskellä sänkyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti