Martta

Olen päättänyt muuttua kokonaan martaksi. Siis sellaiseksi ihmiseksi, joka hilloaa, säilöö, harjaa maton hapsut, leipoo, tekee kotikaljaa, sukii itsensä ja lapsensa, käyttää Prisman muovikassit ja alushousunsakin matonkuteena, vetää keskelle päätä jakauksen käytännöllisyyden vuoksi, hakkaa matot, pesee mattojen välit vähintään pari kertaa viikossa, kasvattaa kaikkea mahdollista (ei tietenkään mitään höpöheinää), kitkee porkkanapenkkiä pyrstö pystyssä, sauvakävelee, pesee jääkaapin ja vessan etikalla ja leikkaa kyntensä, koska pitkillä kynsillä ei ihminen tee yhtään mitään, vaan muistuttaa Jöröjukkaa tai jotain muuta satuhahmoa. Uskottava nainen ei ulkoisilla ansioilla koreile.

Syyslomalla haravoin. Olen ilmeisesti tehnyt sitä lapseni nähden liian vähän, sillä lapseni kysyi isältään, joka vieressä vaihtoi autoon talvirenkaita (kyllä, sukupuoliroolit elävät ja tosimartta tekee vain naisten töitä, mies puunatkoon autoja), että onko toi juuriharja, millä äiti huiskii. Lapseni on viettänyt aikaa liikaa urbaanissa ympäristössä, siinä sykkeessä, josta Furmanin Ben, Tahkokallion Keke ja Sinkkosen Jari varmaan nykyvanhempia varoittavat. Jaria kiittäisin tässä kohtaa, kyllä, lapseni leikkii pyssyillä, mutta Jarin mukaan se on ok. Niin, juuriharja se ei ollut, vaan harava. Johtopäätös: Olen lintsannut paitsi haravoinnista, myös mattojen pesusta. Lehdet ovat jääneet lumen alle tai syyssateiden. Matot on pessyt pesula.

Totuus tulee lapsen suusta. Portaikossamme on kapea ikkuna, josta näkee etupihalle. Meidän ja parin naapurin. Naapurin täti, seitsemänkymppinen ja niin pirun vireä Tellu, hakkasi yksi lauantaiaamu mattoja. Lapseni huusi minulle, joka istuin Hesarin ja teemukillisen äärellä alakerrassa siinä kymmenen jälkeen aamulla (ripsiväriä olin jo laittanut, kiitos äitini lausahduksen, että kyllä ihmisen täytyy laittaa itsensä ihmisen näköiseksi), että Tellu lyö kepillä mattoja. Niin vain puuttuu suomen kielen laatua valvovan ihmisen lapselta kielestään ilmaus "hakata mattoja" ja mitä, kepillä! Mattopiiskahan se on. Meilläkin oli joskus sellainen, mutta annoin sen pois. Martat, siis ne oikeat, kertoivat Hesarissa olleessa jutussa, ettei mattoja saa hakata. Katkeavat vielä kuteet. En käynyt yöpaidassani sanomassa Tellulle, että lopeta hyvä ihminen, pilaat mattosi. Mietin omia mattojani ja niiden kuteita. Eivät ehkä kuteet katkeaisi millään, ovat koirankarvan ja hiekan vahvistamat.

Huomenna imuroin, lupaan ja vannon.

Ee