Olen vaihtanut hölkkäharrastuksen huonekalujen haalimiseen. Kantapäissäni muhii sitkeä rasitusvamma, minkä vuoksi työpäivän jälkeen voi joko käydä kaupassa tai hakea eskarilaisen kävellen kotiin. Lopun aikaa voi seistä kylmäkallen päällä ja syödä ibuprofeenia.
Alkujärkytyksen jälkeen kävin uimahallissa ja kuntosalilla; ehkä löydän talveksi jonkun keinon hengästyä ilman askellusta. Pyöräilykin on toistaiseksi pannassa (eikä takalistoni oikein ole koskaan innostunut lajista muutenkaan). Tehokkaana ihmisenä sairastin samaan syssyyn poskiontelotulehduksen ja menetin ääneni, joten lepoa pukkasi muistakin syistä kuin iskunvaimennuksen pettämisen vuoksi. Nyt olen rauhoittunut. Pakkoko tässä on ihmisen alinomaa viuhtoa menemään? Talvella kuuluu kulkea vähän hitaalla. Haravointi kelvatkoon, lehtikasojen kuskaaminen jää tosin tervejalkaisille. Tai sitten kärrään kasat kompostiin, kunhan lumi ne taas paljastaa.
Sitten alkoivat mööbelit liikkua, mikä mihinkin suuntaan. Ensin kannettiin väärä sohva yläkerrasta kellariin ja takaisin, sitten oikea sohva enää yhteen suuntaan. Kahdet vanhan talon rappuset ja sormissa sohva, josta ei oikein saa kunnon otetta ja jota kantaessa ei nää jalkoihinsa - ensi kerralla muistaa a) mitata kunnolla ja b) hankkia pikkuveljiä kantojuhdiksi. Ei ollut ehkä järkevin projekti, mitä toteuttaa faskiittijaloin. Hommaan ryhdyttiin, toinen 300 litran akvaario ajelehti luoksemme. Alettiin sisustaa kellarin saunaneteistä. Nyt siellä voi sohvalta käsin katsoa joko kultakaloja, televisiota tai pyykkivuorta.
Tällä viikolla siirtyi nojatuoli miehen harteilla kolmen korttelin päästä olohuoneeseemme ("haetaan kärry vasta, jos et millään jaksa kantaa sitä"), vuodesohva työhuoneesta toiseen maakuntaan, sitten ruokapöytä ja kuusi tuolia muutaman kilometrin päästä entisen keikkuvan pöydän tilalle. Tänään en ole noita palstoja silmäillyt, tulee nähkääs kalliiksi tämä. Juoksu sentään vei tossurahan kerran, korkeintaan kaksi vuodessa, ja kulahtaneet paidat kävivät mainiosti hölkkähien keräämiseen.
Tavoitteena on saada koivet talven aikana niin hyvään kuntoon, että kestävät kunnon vaelluksia. Aseena nyt siis lepo ja jalkeilla ollessa jos jonkinlaiset pohjalliset. Taivallussuunnitelmia on repullinen. Siihen asti istutan hankkimilleni tuoleille tärkeitä ihmisiä ja juon kupposen kuumaa.
J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti