Juice

Kesäloma on pyörähtänyt toiselle viikolle. Loman loppumisesta ei ole tietoakaan ja lomailija on ottanut niin rennosti, että netistä piti tarkistaa, mitä päivää elämme. Emme ole tehneet oikeastaan yhtään mitään ja kuitenkin olemme touhunneet vähän kaikenlaista. Parasta päivässä on aamu, joka alkaa kun on alkaakseen. Jossain vaiheessa tulee lounasaika ja illalla ilta, joka nukuttaa lomalaiset autuaaseen uneen, jota ei herätyskello pahoinpitele ennen aamukuutta.

Yhtenä ja itse asiassa muutamana muunakin iltana luin asiallisia, mutta niin helvetin tylsiä tekstejä aika myöhään. Oli pakko, vapaaehtoisuudesta ei voitu puhua samana päivänä, eikä viikkonakaan. Yhden luku-urakan jälkeen kipusin yläkertaan yhden jälkeen yöllä tuijottaakseni itseäni peilistä. Jostain syvältä iski välähdys, jonka sisältö oli suunnilleen tämä: nelikymppinen maatalouslomittaja. Siltä minä näytin ja siltä minusta tuntui. Kolmen tunnin lukusessio oli kuin potkivien kantturoiden lypsämistä, sonnan laappaamista kouruun ja kourusta eteenpäin ja vielä kerran sorkkaansa tarjoavan lehmän tissien imutusta lypsykoneella.

Totuushan on, että olen kohdannut maatalouslomittajan viimeksi yli kaksikymmentä vuotta sitten. Ilmeisen hyvin mieleeni jäi kyseiseltä kissanpennun kotiuttamisreissulta tuo lomittaja, jolla oli pisamainen naama, sotkuinen tukka ja suunta monestakin kohtaa alaspäin. Ja juuri tuohon viimeiseen kohtaan takerruin yöllisessä kylpyhuoneessani. Alaspäin se on suunta minullakin. Suihkussa tönöttäminen auttoi asiassa hieman, samoin nukkuminen, mutta siitä huolimatta päälle jäi lomittajaolo. Yritin karkottaa oloa seuraavana päivänä kynsilakalla, jonka sävyn nimi oli jotain metsämarjan suuntaan. Kynsilakat kestivät lohkeilematta päivän. Lakat pois ja taas pisteet lomittajamaisuuteen.

Tänään äitini, joka on viettänyt eläkepäiviään meillä, heitti viimeisen korren lomittajan heinäkärryyn. Mummo näet kommentoi koiria metsässä ulkoiluttanutta jälkeläistään iltapalapöydässä tavalla, joka oli suistaa näkkileivät henkitorveeni. -Näytät ihan Juice Leskiseltä, täräytti mummo. En hätkähtänyt, en vähäänkään, sillä minulla on kokemusta miehenä olemisesta muutenkin. Kerran Tampereella minun luultiin olevan mies ja pahoinpitelevän muijaani. Silloin minä ja siskoni olimme koiralenkillä, mutta en kiistä, etteikö reipas lenkkeilymme olisi voinut näyttää kauempaa lähisuhdeväkivallalta ja minä mieheltä. Toinen miehinen kokemukseni on vuoden takaa. -Onko kivaa ulkoilla sun isän kanssa, huuteli Pätkälle puiston ohi kävellyt mies, joka oli ehkä juonut jotain muutakin kuin lomittajan lypsämää maitoa. Tänään minua verrattiin Juiceen. Havaintojen tekijä ei ollut humaltunut, eikä kaukana, vaan pöydän toisella puolella.

En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Ehkä menen kampaajalle raidottamaan hiukseni ennen kuin alan todella näyttää Juicelta. Viime kampaajakäynnistä on aikaa seitsemän kuukautta. Mutta ymmärrättehän, lomittajalla on talvisessa navetassa päässään pipo ja kesälläkin Agrimarketin mainoslippis.


Räkä ja roiskis,


Ee