Ehdin olla viikon verran lomalla siivoamatta. Sanoisin hyväksi saavutukseksi, sillä ennen loman alkuakin olin onnistunut välttelemään imurointia saati luuttuamista aimo tovin. ”Hyvä, ettet ole siivonnut”, totesi lapseni ja keräsi pinseteillä kärpäset lattioilta mikroskoopin linssien alle. Helpotti. Samalla oli huomautettava, että on tässä perheessä muitakin, jotka ovat onnistuneet olemaan siivoamatta. Silloinkin sieppasi, kun lapseni nimitti silityslaudan ja mankelin asuttaman nurkkauksen äidin työhuoneeksi. No, niin kai se menee, sitä paitsi salaa vähän tykkään mankeloinnista. Siivoaminen, silitys ja varsinkin mankelointi ovat enemmän henkisiä kuin fyysisiä prosesseja.

Mikroskooppi oli reippauspalkinto. Ruoto tarttui pienen miehen kurkkuun, ja sairaalan ruuhkan vuoksi tähystysaikaa odotettiin ja odotettiin. Lapsi itse oli sairaalaympäristöstä pelkästään innoissaan: hissiin tönättävä sänky ja tärkeinä kulkevat hoitajat tekivät vaikutuksen. Vanhemmat hikoilivat ja odottivat. Olipa ainakin hyvä syy olla muualla kuin mattoja tamppaamassa. Nyt on kaikki hyvin, ruokatorvi auki ja enin osa pölystä ja kärpäsistä ulkona.

Äsken katsoimme uimahyppyjä televisiosta. ”Hienot tissiliivit”, totesi pikku positiivari eräästäkin uima-asusta. Olivathan ne. Huomenna menemme uimahalliin omia hyppyjä hiomaan. Äidin puku tulee olemaan pari astetta mälsempi kuin televisiossa nähty. Kivaa yhtä kaikki!

J